Lakeudelta kaikuu taas.
Ihmisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ollut hiipumassa jo usean vuoden ajan. Täytyy tunnustaa että kuuluin itsekin joukkoon joka ajattelee jotta antaa herrojen pelata pelejänsä, pysyvätpähän poissa jaloista, kuitenkin maahanmuuttopolitiikkamme kehitys ja yritysmaailman lainsäädännön töppäykset onnistuivat aktivoimaan minutkin.
Nykyisessä politiikan teossa tuntuu olevan jotakin pahasti pielessä. Olisi nimittäin virkistävää kuulla ja lukea välillä jotakin joka liittyy poliittiseen päätöksentekoon, siis siihen työhön johon olemme korkeimmat päättäjämme sankalla joukolla valinneet.
Katsastetaanpas muutaman vuoden ajalta poliittisiin uutisiin: Halonen esittää mielipiteitään jalkamiinoista, Halonen esittää mielipiteitään maanpuollustuksesta, Halonen korjailemassa Bushin kravattia, Halonen valtionvierailulla mummomaisissa vaatteissa, sinkkupääministerillä suhde, tekstiviestitörkeyksiä edustuspuhelimella, pääministerillä uusi suhde, maahanmuuttopolitiikkaa ruuvataan, pääministerin suhteiden tekstiviestejä julki, pääministerin rakennustyömaalla lahjontaepäily, Vaalirahakohu, Kansanedustajaa houkuteltu loikkaamaan, pääministeri ollutkin perillä rahoittajistaan.
Eroa saippuasarjan juonenkäänteisiin ei juurikaan ole, ja mainoskatkotkin on olemassa myös politiikassa, mitä mainostetaan riippuu siitä kuka maksaa vaalikamppanjoita.
Mielestäni kuvattu läpileikkaus kuvaa hyvin sitä että politiikan käsite on valtamedialla kietoutunut pahasti yksiin skandaali ja sosiaalisuhde uutisoinnin kanssa. Surullisinta kuitenkin on se että tämän alennustilan keskellä kasvaa kokoajan uusi sukupolvi, joka oppii että rahasotkut, muoti, ja suhdeseikkailut ovat arkipolitiikkaa.
Järkyttäväksi tilanteen mielestäni tekee se että elämme erittäin vaarallisia aikoja, politiikka ja talous kun ovat vääjäämättömästi yhteydessä toisiinsa, ilman taloutta ei ole tarvetta politiikalle. Joten nyt tulisi mielestäni edustajiemme olla paneutumassa suurimmalla tarmollaan siihen työhön johon heidät on valittu ja josta heille vähintäänkin kohtuullista korvausta maksetaan.
Ja kylmä pelko hiipii sisimpääni miettiessäni tulevia eduskuntavaaleja, veikkaukseni on että äänestysprosentti tulee olemaan ennätysmäisen alhainen, ja tämän vuoksi on pelko väärien ihmisten joutumisesta aivan vääriin virkoihin.
2 kommenttia:
Asiallista juttua Lakeudenmieheltä. Noitten salkkaripolitiikkojen lisäksi tulee mieleen se, että olisikohan roskalehtemme katkeria siitä, että meillä ei ole kuninkaallisia.
Olishan se hemmetin paljon hienompaa kirjoittaa siitä, että kuningas Väinö IV repii harmaita hiuksiaan siitä, kun kruununprinssi Lemminkäinen tykkää bilettää vähän liikaa.
Tai siitä, että kuningashuone yrittää salata kruununprinsessa Ainon kiinnostuksen SM-harrastuksiin.
Nyt joudutaan vain kirjoittamaan jostain Kanervan tekstiviestistä tai siitä onko jossain Whatever-ohjelmassa kolmen sekunnin kuuluisuuden saanut Mikäsenniminytoli hässinyt Julkkistyrkky-ohjelmasta tuttua Emmääsennimeänytmuista.
Kiitoksia kommentista ykälle.
itse uskon kuninkaallisten puutteen todellakin vaivaavan valtamediaa, mutta se korvaa kuninkaallisten tuottaman aukon näillä itse rakentamillaan kuninkaallisten korvikkeilla, mikä toki johtaa siihen että valinnanvaraa on paljon enemmän, ja aina löytyy kirjoitettavaa.
Lähetä kommentti