keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Eläkkeistä

Eläkeiän nosto ja työurien pidentäminen on puhuttanut jo pitkään ja lähdinpäs minäkin liukastelemaan heikoille jäille ja tartuin aiheeseen.

Eläkeiän nostamisessa minun mielestäni ei taas mietitä ihan järjen kanssa asioita. Eläkeiän nostamista on perusteltu sillä että ihmiset ovat nykyisin terveempiä kuin aikaisemmin ja elävät näinollen pitempään. Mieleeni riipii kysymys että eikös meillä ole monen ikäistä ihmistä työelämässä? Kuuluisiko tätä sitten soveltaa tasapäistämisen vuoksi niin että vanhemmat työntekijät pääsevät aikaisemmin eläkkeelle ja nuoremmat ovat hyvän terveytensä johdosta eläkkeellä vasta 70 vuoden iässä?

Lisäksi hyvin utopistinen ajatus mielestäni on se että eläkeiän nostoa suunnitellaan kaikille aloille. Voitteko kuvitella 61-vuotiaan palomiehen sukeltavan tikkailta 3. kerroksen tulimereen, tai 61-vuotiaan sähkölaitosasentajan kiipeämässä pylvääseen, tahi 61-vuotiaan rakennusmiehen kantamassa kapeilla tellingeillä betonisäkkejä? En toki sano etteikö tällaisia teräsvaareja, ja supermuoreja ole mutta se että siitä tehtäisiin oletusarvo on mielestäni täysin utopistinen ajatus. Siistissä sisätyössä 62 vuoden eläkeikä on aivan mahdollinen, mutta teollisessa yhteiskunnassa ei kaikilla vaan yksinkertaisesti voi olla siistiä sisätyötä.

Eläkeikää nostamalla tunnutaan mielestäni pyrkivän siihen että mahdollisimman harva ikinä saavuttaisi eläkkeen. Nykyiselläänkin koko työuransa maksaa maksuja kassoihin joiden antimia pääsee nauttimaan yleensä muutaman vuoden ajan. Eläkeikää kun hilaa riittävästi ylöspäin niin se vain aiheuttaa valtavat varhais- ja työkyvyttömyyyseläkemaksut, ja jos ihminen on töissä alalla jossa hän tietää ettei voi työskennellä eläkeikään asti niin huokutus hankkiutua mahdollisimman aikaisin eläkeputkeen on perustellun suuri.


Työurien pidentäminen sitten toisaalta taas opiskeluja lyhentämällä on mielestäni myös tuhoontuomittu ajatus. Meillä on tälläkin hetkellä ennätyksellisen suuri joukko työttömiä nuoria, opiskelujen lyhentäminen ei suinkaan pienennä tätä joukkoa vaan kasvattaa ja nuorentaa sitä. Nykyisen kouutusjärjestelmämme mukanaan tuomista opeista ihminen soveltaa työssään hyvällä säkällä noin 30%:a ja silti tuntuu ettei koulusta juuri ulosputkahtaneet nuoret tiedä siitä työstä mihin heidät on koulutettu oikeasti mitään. Suurin ongelma mielestäni piileekin koulutusjärjestelmässämme, siitä on tehty liikaa akateemisesti sivistynyt.

Voi olla että aikoinaan ihannoitiin ylioppilastutkintoa ja sen pohjalta lähdettiin kehittämään suomeen oppijärjestelmää, tämä toki tuottaa paljon hyviä insinöörejä ja yleissivistyneitä yksilöitä mutta varsinaisia tekijöitä on harvassa.

Enkä sano etteikö insinöörinkin tutkinto ole hyvä vaan kun tosiasia on se että jos sinulla on 12 arkkitehtia mutta vain 1 rakennusalan opiskelija toteuttamassa heidän suunnitelmiaan niin lopputulosta ei tarvitse ennustaa.

Poliitikko = kiinnostavaa, Politiikka = tylsää

Oletteko havainneet kuinka kauaksi politiikanteko on tavallisesta hmisestä vierinyt?

Selailin läpi tuossa valtamedioiden lehtiä ja politiikantekemiselle ja politiikalle itselleen varattu palstatila on nykyään täysin olematon. Esim valtakunnamme iltapäivälehdissä ei politiikkaosiota ole ollenkaan.

Kyllä poliitikkoja käsitellään vuolassanaisesti mutta politiikan käsittely on hyvin vähäistä. Kohauttavimmat päätökset ja ehdotukset ylittävät uutiskynnyksen mutta muuten siihen ei puututa. Sinänsä minusta tämän tapahtumasarjan surullisin lanka jää tavallisen kuluttajan käteen.

Jos ihmisiä ei kiinnosta jokin tietty asia, he eivät välitä siitä eikä se oikein ylitä uutiskynnystäkään niin miksi ihmiset olisivat valmiita maksamaan tällaisesta?

Vaan kun ovat. Kun mietitään mitä ministereiden, ja ministeriöiden, työryhmien, komiteoiden ja työpajojen kusntannus on liitännäiskuluineen niin tämä summa tuntuu joka ikisen suomalaisen lompakossa. Mutta miksi se ei meitä kiinnosta?

Itse tunnun kuuluvan siihen äärivähemmistöön joka välittää siitä mitä hän verorahoillaan saa.

Kun lasken yhteen sen mitä yle-maksut, Kreikka-maksut ja kaavailtu uusi aselaki tuovat minulle tullessaan niin kyllä mieleeni hiipii kysymys että tästäkö minä maksan?

perjantai 14. toukokuuta 2010

Suomi 2055

Fiktiivinen kerronta jatkuu taas vuoden 2055 ajalta, kun tasavertaistamis ja antirasisminvastaiset lait on otettu n 35 v aikaisemmin käyttöön ja uusi aselaki astunut 43 v sitten voimaan.


Työt on tältä päivältä tehty, kirjaudun ulos työnantajani nettiportaalista, tietokoneen näytölle ilmestyy kuukausikertymät tehdyistä tunneista, klikkaan sen hätäisesti pois, täytyy lähteä hakemaan tyttäreni päivähoidosta.

Kiiruhdan autoon, asetan sormeni käynnistinnappulalle joka lukee sormenjälkeni ja tietokone pyytää syöttämään pankkikorttini, kestää hetken ennenkuin tietokone saa yhdistettyä minut pankiini, auton tietokone näytöllä vilahtaa taas ikkuna jossa ilmoitetaan että käyttövero tullaan veloittamaan suoraan tililtäni ajon päättyessä. Starttinappulan painaminen hävittää kaiken näytön informaation ja pääsen aloittamaan matkan. Huomaan ärsyyntyväni, olen myöhässä, töitä olisi saatava vielä aikaiseksi monen monituista tuntia jotta saisin kuukausikiintiön täyteen. Tyttäreni oli sairastellut alkukuusta joten kiintiöni on pahasti vajaa, ja tänään pitää vielä lähteä ampumaseuran tilaisuuteenikin. Äkkiä auto seisahtuu ja ilmoittaa stressitasoni olevan liian korkean ja että matka jatkuu kun olen rauhoittunut.

Hetkisen istuttuani auto ilmoittaa liikkeelle lähdön olevan mahdollista. Mietin että kuinka käteviä nämä nykyvempaimet ovatkaan, mieleeni piirtyy ajatus siitä mitä kaikkea olisinkaan voinut aiheuttaa ajellessani ärsyyntyneenä, huokaan helpotuksesta ja mietin niitä kaikkia -90 ja 2000 luvun onnettomuustilastoja, kuinka monta niistäkin olisi voitu aikoinaan ehkäistä tällaisella laitteilla.

Pysäytän autoni tyttäreni hoitopaikan pihaan ja kävelen sisälle kaariovista, tervehdin arabialaista päivähoitajaa tämän pidellessä niiskuttavan tyttäreni kädestä. Aavistan taas olevan jotakin vialla joten kysyn kohteliaasti että onko jokin hassusti? Hoitaja selvittää minulle että tyttäreni oli tehnyt sen taas, tämä meni komentelemaan muslimipoikaa ja kiipesi vielä tämän yläpuolella olevaan sänkyyn päiväunille.

Kiroan itsekseni, taasko? Tiedostan kohteliaasti että onhan tytärtäni ohjeistettu tämän johdosta, kuulen että tyttäreni on saanut kulttuurin mukaisen rangaistuksen. Tämä on jo kolmas kerta tänä vuonna, kiitän hoitajaa hyvästä työskentelystä ja otan tyttäreni kädestä hellästi kiinni ja kävelemme autoon. Autossa käymme taas samaa keskustelua kuin monta kertaa aikaisemminkin, tyttäreni kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Selitän tasa-arvon käsitteen moninaisuutta erilaisten kulttuurien kesken ja että hän ei saisi toiminnallaan noin verisesti loukata ketään. Tyttäreni nielee kiukkunsa ja murjottaa loppumatkan kotiin.


Kotona tervehdin äkkiä vaimoani ja huikkaan lähteväni ampumaradalle. Minua harmittaa koko ampumaharrastukseni, pääsen todellisuudessa metsästämään kahtena tai kolmena viikonloppuna vuodessa mutta joudun käymään ampumassa kahdesti viikossa jottei aktiiviharrastukseni vanhentuisi ja aselupia vietäisi minulta pois,. Sävähdän kun muistan sen ruljanssin mitä kävin läpi saadakseni aseenkantoluvan. 1,5 v papereita ja odotusaikoja ja anomuksia jonka jälkeen 2 lääkärin klausunnot mielenterveyteni tilasta ja lautakunnan kuulustelu, mutta samalla muistan kuinka puhuttiin 200 luvun alussa tapahtuneista koulusurmista, se on kyllä hyvä tämä nykyinen systeemi, totean itselleni ja jatkan ajelua.

Ampumaradalla tunnistaudun taas sormenjäljelläni ja verkkokalvoskannerilla, syötän luottokorttini maksupäätteeseen joka ilmoittaa tililtäni veroitettavan ampum-ase veron. Kuittaan viestin luetuksi ja saan kansliasta aseeni. Kivääri ja haulikko kainalossa kävelen ensin huoltopisteelle, jutellen kokoajan vastaantuleville tutuille kasvoille. Uuden aselain tultua voimaan on ampumaharrastus muuttunut paljon sosiaalisemmaksi kun ampumisen aktiiviharrastuspykälä tuli voimaan. Ihmettelen taas ihmisten paljoutta ja tuota aseiden määrää, ihmiset seisovat ryhmissä ja jokaisella on pyssy kainalossa, puhuvat metsästysjuttujaan j kai paljon muutakin.

Pääsen huoltopaikalle, puran aseeni esiin ja aloitan huoltamisen, vaikken kävisikään jatkuvasti ampumassa niin huolto on pakko käydä suorittamassa aina huolella sillä aseiden säilytystilat tuppaavat olemaan hieman kosteita, varsinkin talvella, ja ruoste yrittää puraista jatkuvasti pyssyjäni. Saan huollon suoritettua ja ammuskelen muutaman laukauksen jotta saan kiintiöni täyteen. Turisen ympäriinsä ihmisten kanssa jotta saan aikaa kulumaan riittävästi, samalla sovitaan seuraavasta jahtiviikonlopusta ja jahdinvalvojien maksuista, kirpaisee, se tekee 240 euroa jokaiselta jotta saamme valtion metsästysviraston valvojia riittävästi paikalle, seurueemme on kuitenkin melko suuri, 6 henkilöä kerralla, No lopulta kello on riittävästi ja pääsenkin taas luovuttamaan aseeni takaisin säilytykseen.

Ajellessani kotiinpäin mietin itsekseni että minkälaista se aikoinaan on täytynyt tuo metsästäminen olla, kun on joutunut yksinään tarpomaan metsässä, ja kuinka vaarallista sen on täytynyt olla kun ihmisillä on ollut aseita ihan kotonaan. Puistattaa. Mietin että kaikkiin noihin viharikoksiksi kutsuttuihin ampuma-asejuttuihin on täytynyt olla osasyyllisenä se yksinäisyys. Tuumin että onhan tämä vähän hupsu harrastus, mutta pyssy kainalossa on jokin hyvä syy jutustella ihmisille ja sa mieskin hyvän tekosyyn jakaa sydämensä asioita toisten kanssa.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Eu:sta

Kreikkaa koettelee todellinen talouskurimus ja eu:n jäsenmaana suomellakin on tietenkin luonnollisesti velvollisuus taloudellisesti tukea kreikkaa nousemaan jaloilleen.

Tästä mieleeni juolahti se kuinka EU:hun liittymisen välttämättömyys on esittäytynyt tavalliselle ihmiselle.

Kuten valtionvarainministerimme Jyrki Katainen eilisissä uutisissa selkeästi lausui "Suomen on osallistuttava Kreikan pelstustoimiin, jos Kreikan annetaan kaatua on se hyppy yksin pimeään ja epätietoisuuteen" - Tämähän on tavan ihmiselle todellakin selvää. Jos sähkölaskun jättää maksamatta niin kyllähän valot katkeaa, mutta miksi minun täytyisi osallistua Kreikan elvytystalkoisiin jotta minulla on valot, eikä minun tarvitse olla yksin?

Juurikin joudumme kansakuntana odottamaan EU:n mukanaan tuomaa ihmettä taloustaantumasta nousemiseksi. Itse odottelin ennen taantumaa EU:n hyvien puolien näkymistä minun arjessani, vaan tuo ryökäles taantuma kun iski taas tiellensä. Kun tässä meinaan äkkiseltään listaa niin EU:n näkyvimmät vaikutukset ovat olleet älyttömissä paperisodissa ja lisäselvityksissä.

Joskus mietityttää että toiset virkamieskoneistot ovat olemassa itseään varten, ja näin on aina ollut, ei siinä mitään. Mutta oliko loppujen lopuksi aivan pakko mennä työntämään lusikkansa tähän soppaan. EU:n tämänhetkisellä ajatuksella, kaikilla mailla tulisi mennä tasapuolisesti yhtä hyvin ja kaikkien tulisi hymyillä autuuttaan.

Tasapäistäminen johtaa myös siihen että tukihakemusten käsittelyssä ja hakemisprosessissa noudatetaan tiettyä kaavaa ja jos se kaava sattuu olemaan se että maatalouden satokausi alkaa tammikuussa niin...

Tavallisen ihmisen käsityskyky ei aina riitä siihen että EU on tuonut tullessaan hänelle pienemmän tilipussin, ja lisää kuluja mutta tasoittanut valuuttaeroja ja luonut uutta tervettä globaalia kilpailua ja yrittämismahdollisuuksia.

Tavallisen ihmisen arjessa EU:n jäsenyys ei ole näkynyt kuin markan poistumisena ja lisämaksuina. Mietityttää mitä kaikkea Suomi olisi voinut tehdä niillä miljoonilla, ja pian miljardeilla joita se on EU:n jäsenmaksuina ja muina maksuvelvoitteina ja liitännäiskuluina EU toimintaansa työntänyt.

Ymmärrän kyllä vapaan työvoiman liikkumisen ja valuuttamarkkinoiden tasapäistämisen etujakin, mutta näen myös heikkoja kohtiakin. Se miten EU:ta markkinoitiin ennen äänestystänsä on ollut hyvin suurta soopaa, hintojen tuli laskea, palkkojen nousta, elintason muutenkin kohota.

Ai missä me olisimmekaan ilman Eu:ta.

Suomi kun oli kuitenkin 40-luvula vielä täysin agraarikulttuurissa ja 90-luvun lopulla Suomi lukeutui tekniikan ja tietotekniikan huippuosaajien joukkoon, 3 parhaan kärkeen.