perjantai 20. elokuuta 2010

Maahanmuuttokeskustelusta

Silmiini sattui juttu Kouvolan Sanomista jossa naureskellaan perussuomalaisten pyrkimyksille ja mustavalkoistetaan asiaa rankasti.

Jutussa ensimmäisenä silmäkulmaa kaihertamaan hyppää seikka että siinä yhdistetään työperäinen maahanmuutto ja globaali sosiaalitoimistotoimi.

Juttu toistaa niin ikävän tutuksi käynyttä kaavaa, jossa ollaan joko valmiit ottamaan kaikki Suomeen haluavat vastaan ja naureskellaan niille raukoille jotka eivät ymmärrä maailman tilasta mitään ja kyräilevät vain koti pirttinsä pöydän ääressä sanoen "mut ko ne viä miettin naiset".

Mieleeni juolahtaa että onko tässä nyt hieman väsytystaistelun maku? Toinen puoli huutaa "juu" ja toinen "ei", ja tätä jatketaan niin kauan kun ympärilleolevat eivät jaksa enää kuunnella ja tuumaavat "tehkää mitä lystäätte"

Eikö me tätä juupas - eipäs leikkiä olla seurattu jo riittävästi?
Keskustelu ei ole aiheessa edennyt mihinkään, koska maahanmuuton puolustajat uskovat liian fanaattisesti asiaansa, eivätkä ole valmiita myönnytyksiin eivätkä joustoon koska he ovat oikeassa. Monasti on mediassakin esitetty maahanmuttoon kriittisesti suhtautuvien ehdotuksia ja mielipiteitä, mutta niin ehdotukset kuin mielipiteetkin on lakaistu maton alle rasismikortilla.

Suurin osa maahanmuuttokriittisistä ihmisistä suhtautuu työperäiseen maahanmuuttoon varsin suvaitsevaisesti. Keskustelun kipupisteethän eivät olekaan tässä kohderyhmässä, vaan niissä jotka sosiaalitoimi joutuu elättämään.

Nykyisen maailmantilanteen ja erityisesti EU:n myötä globalisoituminenhan hoitaa kyllä asiansa ja Suomeenkin tulee ulkomaista työvoimaa joka tapauksessa. Keskustelun kärkihän on siinä tuleeko ulkomaisia haalia Suomeen vain siksi että ulkomailta on saatava ihmisiä?

Maahanmuuttokeskusteluun huudetaan kokoajan rakentavuutta, mutta kun rakentavaa keskustelua lähdetään eteenpäin viemään eikä sen suunta satukkaan miellyttämään toista osapuolta niin taas on tie pystyssä.

On todettu tilastollisesti, tieteellisesti ja muiden maiden esimerkin perusteella maahanmuuton tuottavan omanlaisiaan ongelmia. On myöskin samoin perustein todettu että Suomeen tullaan tarvitsemaan työvoimaa ulkopuolelta. Miksi nämä seikat pois sulkevat toisensa?

Miksi rakentava keskustelu aiheesta on niin vaikeaa? Rakentavan keskustelun ideanahan on se että tartutaan kipeisiin, vaikeisiin, ja usein omasta itsestä löytyviin vikoihin ja tarkastellaan niitä ja mietitään niiden vaikutuksia. Ei se usein miellyttävää ole, mutta rakentavaa, ja tuottaa uusia ratkaisuja.

lauantai 14. elokuuta 2010

Facebookista

Täytyy alkuun todeta etten kuulu suuriin Facebookin ystäviin, itseasiassa en edes varmaan osaisi käyttää ko. vekotinta ollenkaan, mutta riippumatta tästä mieltäni askarruttaa muutama seikka seuraavassa jutussa

Koko hommassa nenääni haiskahtaa hyvin pahasti ajojahdin maku. Artikkelissa jo sinänsä se että yleensä taloussanomien jutut ovat lyhyitä ja informatiivisia, niin tässä on selkeästi kirjoittajallakin jo näkökulma asiaan.

Hommassahan haisee mielestäni se että Facebookista on tullut liian menestynyt, se että joku omistaisi jonkun parin kymmenen käyttäjän nettiportaalin ja hallinnoisi sitä miten lystää, ei aiheuttaisi värähtelyä suuntaan eikä toiseen mutta kun käyttäjiä on 500 miljoonaa niin alkaa jo kilpailijoilla puntti tutisemaan.

Sinänsähän se ei pitäisi olla uutinen että nykyisin on jo todettu se tosiasia että kun tehdään bisnestä niin joku tienaa. Toisaalta näyttää nyt että kun joku on tajunnut tehdä rahaa uudella idealla, ja menestyy siinä ennätysmäisen hyvin niin se on väärin. Kuullostaako tutulta? Eikös ne televiissiot aiheuttaneet unissakävelyä? Ja kaikenlaisia muita lieve-ilmiöitä?

Siinä että Facebook kerää tietoa käyttäjistä, ja kohdentaa mainontaa tämän perustella väitetään haisevan "isoveli valvoo"-kärylle, on mielestäni kyllä jo aika naurettavaa, tottahan se raha jollakin tehdään. Ihmiset ovat ymmärtäneet jo sen tässä vapaan markkinatalouden maailmassa että jos jotakin palvelua tarjotaan niin jollakin tavalla siitä joku tekee rahaa. Ja miltä se sitten haisee jos ruvettaisiin sanelemaan mitä sosiaalisiin medioihin saa kirjoittaa ja julki tuoda?

Tokihan on totta että Facebook luo varmasti nettirikollisuudelle, ja muille lieve-ilmiöille oivallisen alustan, mutta eikö kuitenkin ole jokaisen itsensä asia, ja häpeä, mitä sinne nettiin kirjoittelee?

Mielestäni artikkelista nousee paha maku suuhun myös siitä että Zukerbergin hallinnointi omassa firmassaan nähdään epäilyttävänä ja mahdollisesti vaarallisena. Mieshän toteuttaa omaa visiotaan, ja onnistunut siinä varsin hyvin. Väitänkin ettei Facebook olisi tuollainen menestys jos Zukerberg olisi joutunut kaikki muutokset ja ehdotukset hyväksyttämään johtokunnalla.

Se että Zukerberg hallinnoi itse firmaansa jonka nettiportaalissa on 500 miljoonaa
käyttäjää ei todellakaan tarkoita sitä että ko. yrityksellä olisi 500 miljoonaa asiakasta.

Huvittavaa artikkelissa on se että Facebook kuvataan uhkana kaikille nykyisille valtioille, onhan sillä oma rahansakin. Tämä on mielestäni todella naurettavaa, oma rahansa on miljoonilla muillakin nettipalveluilla, kuten pokeripalveluilla, Habbohotellilla, Sims storella, ja monella, monella muulla. Kukaan ei kuitenkaan pelkää että meille syntyisi globaali pelimaailma.

Facebookia kuvataan myös mahdollisena vaarana yritysturvallisuudelle.
Eikös tämä nyt ole jo aika paksua? En väitä etteikö ko.ohjelmisto toisi mukanaan tonnikaupalla ongelmia, mutta ei Facebook oli itsessään paha, Belsebubin kirjoittama, tai itsestään perkeleestä. Käyttäjät saavat itse valita sen mitä nettiin kirjoittavat. Mielestäni ongelma ei siis ole siinä että joku on tehnyt mahdolliseksi sosiaaliseen mediaan kirjoittamisen, mielestäni vika löytyy taas näytön ja penkin välistä.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Politiikkaa ja parisuhdetta

Lakeuden laidalla koettiin taas oivalluksen tunteita lukiessani Taloustaito lehteä jossa käsiteltiin pitkän tähtäimen suunnittelun vaikutuksia ja politiikkaa.

Yht'äkkiä mieleeni välähti se kuinka paljon politiikka muistuttaa parisuhteessa käsiteltäviä kiistakysymyksiä. Joten kehittelin kaavan jolla voi kuka tahansa rakentaa itselleen poliittisesti korrektin ongelmanratkaisuvyyhden.



1. Esilletuontivaihe

Tässä vaiheessa ongelma nostetaan esiin, sen vaikutuksia suurennellaan ja ratkaisemista perustellaan maailmanlopun enteillä.

2. Aktiivisen käsittelyn vaihe

Tässävaiheessa ongelmaan tartutaan, ryhdytään aktiivisesti toimimaan asian eteen.

3. Pitkällisen prosessoinnin vaihe.

Tässä vaiheessa ongelmaan perehdytään syvemmin, mietitään vaihtoehtoja ja pohditaan perimmäisiä vaikuttimia / ongelmia
Huomio! tässä vaiheessa saattaa siis olla aiheellista siirtyä vaiheeseen 1.

4. Välietappi.

Nyt tuotetaan ns. "välipäätös" jossa yleensä todetaan että 3. vaihetta jatketaan edelleen mutta annetaan ulospäin kuitenkin se kuva että aihetta ei ole unohdettu ja että se on edelleen työn alla.

5. Uudistettu prosessoinnin vaihe

Nyt tutkitaan ongelmaa mahdollisesti 4. kohdassa tuotettujen uusien näkökulmien kannalta ja jatketaan prosessointia

6. Loppulausuma

Prosessi on viety loppuun ja lopputulos tuotetaan esille, aiheuttaen mahdollisimman vähän hälyä ja keskittymällä vaikka mieluummin uuteen esillenousevaan ongelmaan. Tästä voidaankin siis sujuvasti palata kohtaan 1.



Kokeillaanpas
Politiikka

1. Esitetään ongelma painottaen sen erityistä merkitystä koko Suomen kansalle

2. Esille tuotu ongelma aiheuttaa suuren kalabaliikin, monet kansanedustajat ovat puolesta ja vastaan, asiantuntijat esittävät mielipiteitään ja työryhmä asetetaan tutkimaan asiaa. Televisiossa pyörii useita edustajia ja asiantuntijoita haastateltavansa.

3. Työryhmä pohtii asiaa ja mediassa muistutetaan siitä että asiaa tutkii työryhmä.
Ongelman takaa saattaa löytyä jokin toinen ongelma mikä johtaa siihen että alkuperäinen ongelma unohdetaan, työryhmä jatkaa toimintaansa tuottamatta kuitenkaan mitään koska alkuperäinen ongelma ei ole enää akuutti. Voidaan siis palata kohtaan 1.

4. Työryhmä tutkii edelleen asiaa. Joku asiantuntija antaa lausunnon medialle, jolla saattaa olla jonkinlainen tarttumapinta työryhmän tekemiseen, tai sitten ei, se voi olla myöskin asiantuntijanäkemys siitä mihin suuntaan asiassa tullaan kallistumaan. Ongelman käsittelyssä olemisesta muistutetaan näin mediassa, asiaa ei ole unohdettu.

5.Työryhmä jatkaa työskentelyään ja mediassa muistutetaan siitä että asiaa tutkii työryhmä.
Ongelman takaa saattaa löytyä jokin toinen ongelma mikä johtaa siihen että alkuperäinen ongelma unohdetaan, työryhmä jatkaa toimintaansa tuottamatta kuitenkaan mitään koska alkuperäinen ongelma ei ole enää akuutti. Voidaan siis palata kohtaan 1.

6. Tuotetaan lopputulos työryhmän työskentelystä. Muistio, ehdotelma, tai näkemys. Tämän valmistumisesta mainitaan mediassa, joku asiantuntija saattaa käydä antamassa jonkin lausunnon asiasta ja joku kansanedustaja ottaa mahdollisesti kantaa. Lopputuloksen perusteella syntyy uusia kysymyksiä jotka tuovat esiin uusia ongelmia ja voidaan taas siirtyä sujuvasti kohtaan 1.



Parisuhteessa

1. Ongelma tuodaan esille.

2. Ongelmaan luvataan tarttua, muuttaa jotakin.

3. Ongelmasta keskusteltaessa todetaan asian olevan vielä kesken ja työn alla.

4. Istutaan alas ja tarkastellaan ongelmaa, suhtautumista saatetaan muuttaa ja kohdetta tarkentaa.

5. Ongelmasta keskusteltaessa todetaan asian olevan vielä kesken ja työn alla.

6. Ongelma hoidetaan kuntoon. Samalla huomataan jonkin muun olevan vinossa ja palataan kohtaan 1.