Vihapuheistusta

Netissä tapahtuvan tietomäärän liisäämisen myötä törmäsin seuraavaan uutiseen

Mielenkiintoinen ilmiö juttusarjaa lukiessani paistaa mielestäni läpi: Vihakirjoittajat henkilöidään yhtenäisyytenä. Useissa kirjoituksissa viitataan näiden vihakirjoittajien yhtenäiseen pyrkimykseen jonkin yhdessä havaitun yksilön kaatamiseksi. Ajatusmalli siitä että internetin vihakirjoittajan liittoutuisivat keskenään ja tuottavat vihakirjoituksia jonkinlaisen yhtenäisen konsensuksen seurauksena kuulostaa minusta hieman kaukaa haetulta.

Toinen kirjoitussarjasta selkeästi esille nouseva teema on se että ihmisten tulee oppia käyttäytymään, viisastua ja hankkia lisää tietoa jotta he voivat ottaa oikeasti kantaa asioihin. Kuitenkin nekin ihmiset jotka ovat sivistymättömiä, yksioikoisia ja tietämättömiä saavat äänestää. Vihakirjoituksien trendin myötä on noussut trendi "vihakirjoituksen uhreista" Itse olen vahvasti sitä mieltä että nämä suorat henkilöön menevät uhkaukset, tihutyöt ja solvaukset ovat asiattomia ja tuomittavia. Aikamme ja tietotekniikan etenemisen myötä olemme päässeet enemmän kansallisen tietämyksen suuntaan. Tästä johtuen ne samat keskustelut joita aikoinaan käytiin Essojen ja Shellien kahviloissa löytävät tiensä kanaviin josta asianomaisetkin saattavat nämä tavoittaa. Kokonaisuutena median vapautuminen ja tiedon saamisen ja tuottamisen mahdollisuus on mielestäni demokratian riemuvoitto. Demokratialla mielestäni tarkoitetaan kuitenkin kansanvaltaa, joten kansan ääni tulee saada kuuluviin. Eriäviä mielipiteitä asiasta kuin asiasta on aina olemassa ja tämän todellisuuden hyväksyminen on myöskin ajoittain mielestäni politiikantekijöiltä hukassa.

Väitän, siis väitän henkilökohtaisesti perustamatta kantaani mihinkään akateemiseen tutkimukseen että jos julkisuudesta tuttu kasvo esittää omia mielipiteitään jyrkkään sävyyn ja ilmoittaa ajavansa jotakin asiaa hän ryhtyy saamaan ns. vihapostia. Hän myöskin todennäköisesti kerää itselleen joukon joka on hänen kanssaan samaa mieltä, mutta ns. vihapostia hän saa. Aikaisemmin tätä ei vain osattu ymmärtää vihapostiksi vaan se oli julkisuuden mukanaan tuomaa kääntöpuolta.

Mielestäni edustajistoltamme unohtuu myös se että nykymaailmassa edustajat ovat julkisuuden henkilöitä, nykyisin ei enää edustustyötä tehdä suljettujen ovien takana kaikessa hiljaisuudessa vaan päätöksien valmistelu, mielipiteiden esilletuominen ja keskeneräiset ajatukset tulevat julkisuuteen muutaman minuutinkin aikana. Tämän vuoksi niihin tartutaan ja niitä ihmetellään myös välittömästi. Politiikan työskentelykenttä on muuttunut hyvin paljon viimeisen 30 vuoden aikana, 80 luvun alkupuolella suurin osa päätöksistä tehtiin kabineteissa ja näistä tiedotettiin kansaa sitten uutislähetysten ja lehtien välityksellä. Nyt politiikan temmellyskenttä on jopa interaktiivista mutta järjestelmä ja asenteet tuntuvat olevan edelleenkin samat kuin Kekkosen valtakunnan aikana.

Juttusarjassa toistuu myös teemana se että vihakirjoittajien tulisi opetella käytöstäpoja ja sivistää itseään ennen kannanottojaan. Kyllä, olen sitä mieltä edelleenkin että vihakirjoitukset sisältävät myös täysin asiatonta ja harkitsematonta tekstiä mutta silti puhujana on Suomen kansa. Osa kansastamme ei vaan omaa akateemista tutkintoa eikä ole perehtynyt päivän polttaviin aiheisiin, mutta silti he avaavat suunsa, omasta näkökulmastaan. Tämän on mielestäni ihmisille suotavaa ilman tutkintojakin. Juttusarjassa toistuva kaipuu keskustelun oppimiseen ja sopivan nettietiketin omaksumiseen on suuri. Kuitenkaan kukaan ei mielestäni ole vielä aukottomasti määritellyt internetissä kirjoitettavien mielipiteiden oikeaoppista kieliasua. Tämän puuttuminen luokin mielestäni oikean mahdollisuuden oman mielipiteen esilletuomiseen kun sitä ei tarvitse kietoa monimutkaisten käsitteiden verhoon. Myöskin käsitys siitä että "eihän kukaan noin sanoisi oikeasti" on vääristynyt. Usein henkilöt jotka kirjoittavat kaikkein hyökkäävimpiä kommentteje sanovat samat kommentit myös vasten henkilön kasvoja. Kyllä, maassamme on vielä ihmisiä jotka saattavat haistattaa vitut keskustelukumppanilleen, verhoamatta sitä kohteliaaseen hymyyn.

Juttusarjan useissa puheenvuoroissa viitataan myös toiveeseen moderoinnin lisäämisestä, eli suomeksi sanottuna nettisensuurin alistamisesta viranomaiskoneiston alle. Tämäkin on mielestäni hyvin hälyttävä suunta sillä tämän toteutuessa meilä on valittu todellisuus jonka pohjalta julkista sanaa rajoitetaan. Asiattomia tyyppejä mahtuu jokaikiseen kylään, niemeen ja notkelmaan, mutta heidän merkityksensä vihapuhekeskustelussa on noussut vihapuheen kohteiksi joutuneiden henkilöiden julkikuvassa hyvin määrääväle tasolle.


Juttusarjassa viitataan nettipoliisin toimesta kertovassa kohdassa joukkopsykoosiin, tällä ilmeisemminkin yritetään taasen kuulostaa fiksulta ja pelotella tietämätöntä. Se kuinka tämän ilmiön ilmenemää kuvataan ei kyllä kerro mitään psykoottisuuteen viittaavasta tilasta. Kyseessä on mielestäni sama ilmiö johon politiikantekijät sortuvat päivittäin: Skitsofreenisen todellisuuden todeksieläminen ja vahvistaminen ympäristön kautta. Eronahan näissä on se että psykoottisessa todellisuudessa henkilö ei piittaa muusta kuin psykoottisesta todellisuudestaan, tällaisessa tilassa ei lähetellä vihaposteja eikä kirjoitella "vittu kun vituttaa" edustajiston autojen kylkeen. Psykoottinen todellisuus on olemassa ympäristöstä huolimatta. Skitsofreeninen todellisuus on usein olemassa ympäristön ylläpitämänä. Tällöin henkilö tai ryhmä joka kärsii vaivasta valitsee todellisuuden johon uskoa ja etsii jatkuvasti aktiivisesti todisteita tämän paikkansapitävyyden puolesta. Nämä ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä mitä ympäristössä tapahtuu ja pyrkivät rajoittamaan sitä todellisuutensa vastaista toimintaa, tai korostamaan niitä puolia jotka ylläpitävät todellisuuden rakentumista.

Toisaalta skitsofreenisen todellisuuden rakentuminen on luonnollinen ilmiö ihmisten kiinnittyessä tiettyihin sosiaalipiireihin ja sidosryhmiin mutta mielestäni kansakuntamme edustajiston tulisi olla valmiita tarkastelemaan toimintaansa koko maan mittakaavassa. Käsitys todellisuudesta muodostuu aina ympäristösidonnaisesti. Arkadianmäellä työskentelevän, töölössä asuvan ja akateemisesti koulutetun henkilön todellisuus on aivan toisenlainen kuin tornion maalaiskunnassa asuvan matkailuyrittäjän. Ongelma mielestäni on se että nykyisessä poliittisessa keskustelussa tätä ei ymmärretä. Keskitytään lähinnä valistustyöhön oman kantansa puolustelemiseksi, toisen kannan ollessa ymmärtämätön tai koetun yhteistyöhaluton.

Selkeimmin todellisuuden erilaisuuden huomaa mielestäni keskustelussa julkisen liikenteen käytöstä. Valistustyö hiilijalanjälkemme pienentämiseksi on nielyt Suomessakin jo miljoonia euroja ja valtavasti työpanosta, arkadianmäellä tehtyjen päätösten mukaisesti mm. verotuksen kilometrivähennyksiä on pienennetty yksityisautoilun vähentämiseksi. Samanaikaisesti erilaisia julkisen liikenteen kilpailutustoimia on kyllä käynnistetty mutta en siltikään voi syyttää torniojokilaaksolaista matkailuyrittäjää pinnansa polttamisesta. Yhteistä todellisuutta tilanteessa ei tällöin ole olemassa.


Mielstäni tässä on juurikin kysymys siitä että puolet, ja oikeassaolijat on valittu, ja muunlainen todellisuus tulee tuhota.