sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Politiikkaa ja politrukkeja

Monet ovat varmastikin seuranneet Krimin tilanteen kehittymistä ja ajattelinpa nyt sitten työntää lusikkani soppaan.

En varsinaisesti aio puuttua tuohon Krimin kriisiin vaan uutisointiin ja yleiseen asennoitumiseen Venäjää kohtaan tässä asiassa. Kun seuraa valtamedioiden maailmanlaajuisesti maalaamaa mielikuvaa venäjästä herää vääjäämättä mielikuva menneestä, menetetystä suuruudesta, siitä Venäjästä joka joskus oli jotakin. Monessa yhteydessä on tullut selväksi kuinka länsimaat yrittävät sivistää takapajuista ja haparoivaa Venäjää.

Tämä asennoituminen saattaa mielestäni osoittautua kohtalokkaaksi monelle toimijalle. Sillä mielestäni ulisi vähintäänkin kunnioittaen muistaa että puhumme maailman toiseksi suurimmat asevoimat maavasta maasta. Myöskin sotilasmahdin todellinen ruumiillistuma on varmastikin vielä näkemättä sillä Venäjän ollessa todellinen supervalta oli sillä yksi ja ainut tapa jakaa omaisuuttaan: Kaikki kärrättiin Moskovaan ja sieltä jaettiin muualle Venäjän hallintoalueella. Tämä on varmstikin luonut myös tilanteen että jossakin Moskovan lähikylissä on melkoisia ase-, ja räjähdearsenaaleja.

Myöskin Tulisi mielestäni muistaa Venäjän tapa käydä sotiaan, mikä toistuu läpi jokaisen sotatoimen jota Venäjä on tehnyt ja jonka valtion päämiehet pystyisivät varsin nopeasti toteamaan jos he viitsisivät todella historiaa lukea.

Venäjä todistaa taistelu taistelun jälkeen yhden asian sotahistoriassaan: voittaja määrittelee oikean ja väärän.

Venäjä on useissa sodissaan hakenut oikeutuksen hyökkäyksilleen itse tekemällään provokaatiolla. Ja jatkaen tätä massiivisella propagandalla luoden epäilyksen varjon kansainväliseen politiikkaan siitä kuka oikeastaan sodan aloitti.

Mikäli sodan "vikapäästä" ja "pienemmän kiusaajasta" ei ole varmuutta ei kansainväliset toimijatkaan liity mukaan taisteluun. Toinen sotilasmanööveri jota Venäjä on harrastanut sujuvasti on toisen maailmansodan aikaan suoritetut venäläistämiset. Maailmansodan lopputulos palveli venäläisiä tässä varsin hyvin.

Lopputulemalla niille alueille joissa oli tiettyä kansalaisuutta, kulttuuria ja kieltä puhuva populaatio, tarjottiin mahdollisuus kuulua samaa populaatiota edustavaan valtioon. Toki Venäjähän hoisi asian niin että se kärräsi valloittamiltaan alueelta kaikkien muiden väestönosien edustajat pois ja korvasi ne alkuperäisillä venäläisillä. Lopputulos= kaikki alueet joille tämä ehdittiin tekemään ovat, ja tulevat kansainvälisten sopimusten ratifioimana pysymään osana venäjää.

Pelottava tilastollien osiasia on se että mikäli Venäjä aikoo säilyttää suuruutensa tai luoda taloudellista vaurautta tarvitsee se sodan. Varsinaista sotaa joka saisi Venäjän kokoisen valtion teolllisuuden pyörät todella pyörimään ei ole ollut liian pitkään aikaan.

Myöskin se että Venäjä on harrastanut varsin maltillista ulkopolitiikkaa jo pitkän aikaa ei sovi yhteen Venäjän aikaisempien toimintojen kanssa mikä luokin pelottavan ilmapiirin. Muistamisen arvoinen seikka on se, että Venäjän hallinnossa vaikuttavat vielä samat henkilöt kuin hirmuhallintojen aikana, ei kaikki voi niin tehokkaasti muuttua.

Se mikä kutsuu hymynkareen jatkuvasti huulilleni on käsite Usa:n maailmanpoliisiudesta. Tämä tulee mielestäni hyvin esille "lennokki" episodissa kyseisen kriisin aikana. Mitä tässä oikeastaan tapahtui: Venäjä käski Usa:ta pysymään poissa. Venäjä kertoi kansainvälisesti ettei kenenkään tarvitse sekaantua sen ulkopolitiikkaan. Venäjä harrasti uhoavaa ulkopolitiikkaansa Krimillä. Krimillä ilmaistiin halu liittyä Venäjään vapaaehtoisesti. Venäjä ampui alas Usa:laisen vakoilukoneen Ukrainan ilmatilassa.

Kerrataanpa: Venäjä ampui alas Usa:laisen vakoilukoneen Ukrainan ilmatilassa.

Eli: Venäjä ampui lupauksiensa mukaisesti alas asiaankuulumattoman osapuolen vakoilukoneen paikassa jossa sen ei pitänyt edes alunperin olla. Ja miten asia uutisoidaan?

Venäjä uhoaa Usa:lle ja aikoo aloittaa sodan.

Kysynpä vielä kuka tässä härnää ja ketä?