Olen seurannut julkista keskustelua maassamme joka on varsinkin pakolaiskeskustelun myötä äitynyt uusiin mittapuihin. Sosiaalinen media tarjoaa kanavan jokaiselle yksilölle tuottaa ajatuksensa useiden tuhansien ihmisten ihmeteltäväksi sekunneissa, sen suurempaa niitä ruotimatta. Tämä luo sosiaalisen verkostoitumisen kautta lumipalloefektin, tilanteen jossa omaa mielipidettä esitellään julkisella foorumilla ja se lähtee tästä leviämään kulovalkean tavoin.
Useissa kirjoituksissani sivuamani seikka siitä että ihmiset ovat taipuvaisia löytämään perusteluja valitulle katsantokannalleen poissulkien tämän kanssa ristiriidassa olevia asioita näyttäytyy juuri tässä yhteydessä vahvana. Julkinen keskustelu pakolaisista tuntuu omaavan tasan kaksi leiriä: Ei tänne, ja kaikki tänne.
Nämä linnoittautuneet mielipiteet toimivat pääasiallisesti sosiaalisessa mediassa juurikin sellaisina kuin ne ovat: mielipiteinä. Ongelmana vain tulee psykologisesti meillä y-sukupolven edustajilla jotka olemme kasvaneet kirjoitetun faktatiedon parissa. Olemme oppineet siihen että kun luemme poliittista manifestia tai kirjoitusta, aktivoi tämä mielessämme automaattisesti luottamuksellisen ajatuskulun. Kuitenkin sosiaalisen median myötä olemme saapuneet tilanteeseen jossa suurin osa vastaanottamastamme kirjoitetusta informaatiosta ei ole mitään muuta kuin kirjoittajansa henkilökohtaista mielipidettä. Mielipidekirjoitukset sellaisenaan eivät ole uusi juttu, niitä on ollut aina ja tulee olla jatkossakin. Ongelmalliseksi yhtälön tekee se tosiasia että nykyinen informaatioteknologia mahdollistaa sen että ihminen esittää suutuspäissään mielipiteen, josta toinen henkilö tykkää ja jatkaa levitystä edelleen. Pahimmillaan toiminta etenee siihen että pian on syntynyt ryhmittymä joka havainnoi juurikin alkuperäisen mielipiteen kanssa samansuuntaisia ilmiöitä ympäristöstä, pois sulkee muut ja on asiastaan hyvin äänekäs, kuitenkaan loppujen lopuksi perehtymättä sen suuremmin aiheeseen.
Tämä on mielestäni syy miksi julkista keskustelua on jouduttu rajoittamaan. Monet uutispalvelut ovat sulkeneet kommenttiosioitaan tietyistä uutisista. Tämä on mielestäni hyvin surullista sillä tällöin julkinen media muuttuu vahvasti julkisesti kontrolloiduksi. Räikein ilmenemismuoto tästä mielestäni on se että kommentointimahdollisuus on poistettu nimenomaisesti tietyistä jutuista. Tämä luo tilanteen jossa tietyistä aiheista keskusteleminen muuttuu kielletyksi.
Julkinen mediakeskustelu aiheen ympärillä ruokkii myös tällaista vastakkainasettelua aivan tietoisesti, sillä uutisia molemmat näkökannat huomioivista ratkaisuista ei kannata kirjoittaa, niillä ei myydä lehtiä. Hyvänä esimerkkinä tästä on viimeisin pakolaisten syömälakkouutisointi jossa itse tilanteesta uutisoitiin kattavasti, tämän selitykseksi kuultiin useampaa asiantuntijaa, kuvattiin sitä mitä ruoka todellisuudessa on, pohdittiin sitä miten huonosti asiat todellisuudessa ovat, kerrottiin pakolaisten tarjoamista ratkaisuista tilanteeseen ja mitä nämä 70 protestoivaa pakolaista ovat saaneet aikaan. Ja kaikki tämä saatiin aikaan alle 100 pakolaisen toimesta kahdella eri paikkakunnalla.
Maahan nyt tulleiden pakolaisten määrä on jotakin varsin toista.
Ja mieleeni kuitenkin hiipii tässä vihervasemistolaisen median ajassa se että mikäli samaa tilannetta olisi esitetty kantasuomalaisille, saaden n, 4,4 miljoonaa vastausta siihen mitä mieltä ovat kouluruuasta tai siitä että jos heille hätätilanteessa tarjottaisiin lämmin paikka jossa nukkua, ruokaa ja vielä rahaa niin olisiko tämä päässyt uutisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti