tiistai 11. heinäkuuta 2017

Tervehdys lukijoille.

Maassamme on käyty lävitse hyvin mielenkiintoisia aikoja ja minäkään en malta olla puuttumatta omalla itseoikeutetulla sormellani poliittisen toiminnan ihmettelyyn. Ihmettelyni tiivistyy seuraaviin kysymyksiin:


1. Halla-Ahon puheenjohtajuus

Jotenkin kummastuttaa se, että mikäli hallituspuolue vaihtaa kesken hallituskauden puheenjohtajansa niin koko puolueen kanssa ei tämän jälkeen voida enää tehdä yhteistyötä. Ymmärtääkseni, hyväksyn sen että voin olla väärässäkin, järjestelmämme on rakennettu niin että eduskuntaan paikkoja saa tietty puolue. Itse en ole koskaan kyennyt äänestämään suoraan jotakuta pääministeriksi tai puolueen puheenjohtajaksi. Tätä vasten kuulostaa vähintäänkin oudolta että hallituspuolueen puheenjohtajan vaihduttua todetaan "Kyllä me pystyimme tekemään yhteistyötä Timo Soinin perussuomalaisten kanssa mutta Jussi Halla-Ahon perussuomalaisten kanssa yhteistyö on mahdotonta"

Ja vielä oudommaksi tämä menee koska ilmoitus tästä tuli välittömästi puheenjohtajavaalien jälkeen. Tulisiko siis puoluevaalit aina järjestääkin eduskuntavaaleja edeltävästi ja puolueen vastuupaikkojen muuttaminen olla laitonta hallituskauden aikana?

Väkisin hiipii mieleen kysymys siitä "Miksi Halla-Ahoa ei OIKEASTI haluttu samaan pöytään muiden päättävien mahtimiesten kanssa?" Näinköhän pelko toiseksi jäämisestä alkoi manifestoitumaan tiettyihin pakararakoihin.

Puheenjohtajuuden menetettyään Timo Soini on osoittanut olevansa kyllä todellinen poliittinen karju. Soinin esittämä teoria Suomen Sisun masinoimasta vallankaappauksesta puolueen sisällä ja Soinin irtisanoutuminen Halla-Ahon taustajoukkojen "törkeästä ja hälyttävästä toiminnasta" on kyllä jo melkolailla huvittavaa. Soini ei edes vaivautunut keksimään uusia uhkakuvia, vaan käytti häntä kohtaan esitettyjä syytöksiä nyt uutta kohdetta vastaan. Kierrätys se on päivän sana.

2. Hallitusyhteistyö

Uusi vaihtoehto eduskuntaryhmittymä? "Ans mää mietin hetken"- "Onko meillä nyt siis sellainen tilanne että meillä on hallituksessa sellainen ryhmittymä mitä kukaan ei ole sinne äänestänyt ja mitä ei ole ollut olemassa edes silloin kun edustajistoa on valittu ja se saa lain mukaan jatkaa hallituksessa?

Jokin osa tästä koko kuviosta ei vain mahdu minun päähäni. Eikä siinä että miten hallitusyhteistyötä kaavailtiin tehtäväksi siinä vaiheessa kun ilmoitettiin hallituksen hajoamisesta. Tällöin kaavailtiin sitä että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyötä voida tehdä joten mitä tähän tilalle otetaan että saadaan edustajisto täyteen.

Edelleen mietin tätä järjestelmäämme. Miten voidaan edes miettiä sitä että kansan kolmanneksi suurimmaksi äänestämä puolue jätettäisiin pois hallituksesta. Ymmärrykseni mukaan hallitusyhteistyökumppaneiden tulisi edustaa Suomen kansaa siinä muodossaan jonka kansa on valinnut. Miten voi olla mahdollista että sieltä edes suunnitellaan jätettäväksi jokin osatekijä joka edustaa kolmanneksi suurinta osaa kansasta pois? Ja Sitten vielä puhua demokratiasta.

Vai onko se sitten niin että se demokratia onkin olemassa vain silloin kun se palvelee oikeansuuntaista ajattelua?

3. Uutiskäyttäytyminen

Olen useampaan aikaisempaan kertaan kirjoittanut median vaikutuksesta ja siitä miten otsikot, kuvat ja asiayhteydet esitellään mahdollisimman raflaavalla tavalla. Mutta seuraavassa etusivussa jäi silmään eritoten se miten koko sivu oli rakennettu:


Oma huomioni kiinnittyi tässä siihen "miten" sivu on rakennettu ennemminkuin "mitä" sivulla on. Sivullahan voisi ihan yhtä hyvin lukea vaikka: "Kolmoismurhaaja vapaana". Sivu on rakennettu koko etusivun kokoiseksi shokkiuutiseksi, synkällä pohjalla leikitään taas mielestäni sen kanssa että kyseinen kanta olisi jotenkin tuomittavaa. Myöskin koko etusivun peittävä otsikointi viittaa hyvin poikkeukselliseen tapaukseen. Viimeksi samanlainen tuli vastaan Mauno Koiviston kuollessa.

Taas koko uutisoinnissa huutaa mielestäni se että kansa ajattelee väärin ja tämä tulee tuoda esiin ja shokeerata kansa hereille ja vaihtamaan katsantokantaansa.

Olisiko uutisointi ollut samanlaista muiden puolueiden edustajien kanssa? Olisiko esimerkiksi RKP:n edustajan yllätyssuosiota uutisoitu shokkiuutisen kaltaiseen suruvaippaan käärittynä?


4. Soteuudistus

Tämä on aihe josta voisin kirjoittaa oletettavstikin useamman kirjan, on se pitänyt sisällään niin useita ereilaisia mielenkiintoisia sosiaalisia ja poliittisia ilmentymiä, mutta tartun nyt siihen todellisuuteen jossa Sotea lykättiin vuodella. Vuoden lisäaika on tarkoitettu lakimuutosten viimeiseen viilaukseen. Täysin ymmärrettävää, mikää lakiehdotushan ei siis tule koskaan hylätyksi, ne vain palautetaan valmisteluun. Isoin ihmetyksen aihe minusta oli katsantokanta siihen että oppositio, joka on useasti esille nostanut hyviäkin kysymyksiä monen asian suhteen, rajataan pois uudistusten käsittelystä. Mielestäni tässä hukataan taas todellisuus siinä että soten kanssa joutuvat elämään useat sukupolvet uudistuksen jälkeenkin. Ei vain se porukka joka on 4 vuotista komennustaan suorittamassa.

Mieleeni hiipiikin tämän seurauksena kysymys: Mikäli virheen korjaamisen vaiva on suurempi kuin sen tekeminen kulloistenkin viranhaltioiden taholla niin tuleeko virhettä siis edes korjata?