Täytyy myöntää että putosin itse hyväksi toviksi toivottomuuden
sudenkuoppaan. Siinäpä sitten innostuin tutkimaan ilmiötä ja tulin siihen
tulokseen etten ole ongelmani kanssa yksin, näyttää että suomalaiset ovat
niin kyllästyneitä älyttömään menoon että eivät jaksa edes valittaa.
Kuka muistaa n. 3-4 vuoden takaa kun bensan litrahinta lähenteli viimeksi
1,5 euroa? Mitä silloin tapahtui? Muistini palvellessa puhuttiin
polttoainekriisistä, ja otettiin suureen ääneen Suomen valtion
hätävarastotankkeja käyttöön jotta hintaa saadaan hillittyä.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Takavuosina muistan kiinteistönomistajien mellastaneen kiinteistöveron
nostosta.
Nyt kotitalousvähennys pienenee ja kiinteistöverotusta on vuosittain vain
hilattu koko ajan kireämmälle.
Tähän päälle kun läiskästään vielä se että maapohjan verotus nuijittiin
läpi niin mitäs tapahtuu:
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Eduskunnassa nuijitaan pöytään perustuslakiin tehtäviä muutoksia jotka
vaikuttavat suomen yhteiskunnalliseen asemaan Eu:ssa perustavanlaatuisesti,
ainoastaan ilmoituksella että " tämä nyt on tällainen muotoseikka"
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Sähkön hinta jatkaa kipuamistaan koko ajan. Takavuosina syytettiin hiekkoa
tuulivoiman saantia ja huonoa vesitilannetta. Nyt molemmat ovat
korjaantuneet. Jopa öljyn maailmanmarkkinahinta on laskenut kahteen
otteeseen kahden viimeisen vuoden aikana. Ja sähkön hinta vain nousee.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Jotenkin tuntuu että suomalaiset ovat omaksuneet ajatuksen siitä että nyt
on taantuma ja että nyt on tiukat ajat edessä. Se että Suomi on noussut
jaloilleen taantumasta tilastollisesti katsottuna järkyttävän nopeasti
unohdetaan yhtälöstä. Pidetään vain porukalla kiinni siitä oletuksesta että
kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi meille hyväksi vaikka emme sitä itse
tajuakaan.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy. Ja kiitellään että onneksi asiat
eivät sentään ole huonommin.
Jotenkin on vain niin järkyttävää tajuta että se kansa joka aikoinaan pisti
pettua leipään molempien puoliskojen edestä jotta pelto kynnetään, odottaa
nyt lautanen kourassa pellon laidalla ja lapioi siihen tippuvat rippeet
naamaansa samalla kun julkishallinnollinen koneisto etenee pellolla,
laajentaen toki peltoa aina tarvittaessa.
Mietteitä pohjanmaan lakeuksien jälkeen, keskeltä akateemisesti sivistynyttä yhteiskuntaa joka ei härmän häjyjä kumarra.
maanantai 26. joulukuuta 2011
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Suurin pyramidihuijaus vain laajenee.
Tarkoitukseni oli lisätä tämä edelliseen juttuuni mutta juttua vain tuntui syntyvän enemmän ja enemmän joten tässä se ihan omana osionaan:
90-luvun loppu oli kulta aikaa pyramidihuijauksille. Mutta Suurin pyramidihuijaus on käynnissä edelleen, vai mitä tuumaisit jos ostaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä kolmannelle osapuolelle, omistaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä jollekin toiselle osapuolelle, käyttäisit tuotetta ja maksaisit sen käytöstä jollekin toiselle osapuolelle, ja myisit tuotteen jonka myyntivoitosta maksaisit jollekin kolmannelle osapuolelle. Henkilökohtaisesti mieleeni piirtyy ajatus vedätyksestä.
Vaan kun 2,42 miljoonaa suomalaista tekee tämän mukisematta se on silloin hyväksyttävää, eikä siitä mukiseminen auttaisikaan sillä kyseessähän on valtion toiminta, ja kun valtio tekee jotakin niin se ei voi olla vedätystä. Kyseessähän on tietenkin autoverotus.
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkän aikaa poliitikkojen kaksinaamaisuus diesel-autojen määrän kasvun hillinässä. Ensin puhutaan hirveästi vihreiden arvojen puolesta, sitten ihmiset älyävät ruveta ostamaan diesel-autoja jotka saastuttavat ja kuluttavat vähemmän, mutta tässä vaiheessa herätään myös päättäjätasolla: jos ihmiset ostavat vähemmänkuluttavia autoja ja kun ne kuluttavat vielä halvemmalla verolla varustettua polttonestettä niin kassavirrathan pienenevät ja tilanteeseenhan on puututtava. Vihreät arvot lensivät 3 vuotta sitten ikkunasta kun autoverotusta uudistettiin. Tällöin veroon räpättiin "päästölisä" ja suomalaiset autothan kun ovat tunnetusti euroopan vanhimpia niin vanhoja dieselejähän se rokotti kaikista eniten. Nyttemmin toki helpotusta on tullut käyttövoimaveroon mutta sekin on satu kompensoitua: nostamalla dieselpolttonesteen verotusta koko ajan. Viimeisin korotusilmoitus joka tuli alkuviikosta verouudistusilmoituksen myötä teki ainakin meidän perheessä diesel-auton tarpeettomaksi. Se niistä vihreistä arvoista. Pelkäänpä että tässäkin mennään ruotsin mallin mukaan, kohta diesel on kalliimpaa kuin bensiini.
Kaikista eniten minua huolestuttaa uudistuksen vaikutus ammattikalustoon, ja tätä kautta kaikkeen muuhunkin. Sillä kuljetuskustannusten nousuhan näkyy automaattisesti kuluttajahinnoissa, leivän on tultava markettiin ja jos leivän tuominen maksaa enemmän niin silloin leipäkin maksaa enemmän. Näin ollen kaikki mitä tarvitsee kuljettaa maksaa kuluttajalle jatkossa enemmän. Onneksi tilastollisesti suomalaisten tulotaso on ollut tasaisessa nousussa jo vuosia.
Koko verouudistuksessa mielestäni tuoksahtaa hyvätuloisten pääkaupunkiseudulla asuvien korkeasti koulutettujen suosiminen.
Mietitäänpä:
Kuka kärsii verouudistuksesta kaikkein eniten?
Haja-asutusalueella asuva perusduunari joka omistaa talonsa ja päälle vielä jonkinverran jopa maata ja joutuu käymään autolla töissä. Tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset kuuluvat usein siihen kansanryhmään joka rentoutuu syöden hyvin, herkutellen ja ottaen jopa muutaman oluenkin, kunnes seuraavana aamuna palaavat taas autolla töihinsä hyvän välimatkan päähän.
Tässä ja tässä hieman lukemista joita löysin kirjoittelemisen jälkeen.
Ps. Tuossa laskin. Jos laskee tuon verohelpotuksen mikä tehtiin dieselautojen käyttövoimaveroon ja kompensoi sitä tuolla polttoaineverolla niin auton kuluttaessa 7,5 l 100 km:llä tulee valtion kirstuun enemmän tuloja kuin ennen verouudistusta jos ko. autolla ajetaan yli 8400 km vuodessa.
Että näin.
90-luvun loppu oli kulta aikaa pyramidihuijauksille. Mutta Suurin pyramidihuijaus on käynnissä edelleen, vai mitä tuumaisit jos ostaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä kolmannelle osapuolelle, omistaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä jollekin toiselle osapuolelle, käyttäisit tuotetta ja maksaisit sen käytöstä jollekin toiselle osapuolelle, ja myisit tuotteen jonka myyntivoitosta maksaisit jollekin kolmannelle osapuolelle. Henkilökohtaisesti mieleeni piirtyy ajatus vedätyksestä.
Vaan kun 2,42 miljoonaa suomalaista tekee tämän mukisematta se on silloin hyväksyttävää, eikä siitä mukiseminen auttaisikaan sillä kyseessähän on valtion toiminta, ja kun valtio tekee jotakin niin se ei voi olla vedätystä. Kyseessähän on tietenkin autoverotus.
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkän aikaa poliitikkojen kaksinaamaisuus diesel-autojen määrän kasvun hillinässä. Ensin puhutaan hirveästi vihreiden arvojen puolesta, sitten ihmiset älyävät ruveta ostamaan diesel-autoja jotka saastuttavat ja kuluttavat vähemmän, mutta tässä vaiheessa herätään myös päättäjätasolla: jos ihmiset ostavat vähemmänkuluttavia autoja ja kun ne kuluttavat vielä halvemmalla verolla varustettua polttonestettä niin kassavirrathan pienenevät ja tilanteeseenhan on puututtava. Vihreät arvot lensivät 3 vuotta sitten ikkunasta kun autoverotusta uudistettiin. Tällöin veroon räpättiin "päästölisä" ja suomalaiset autothan kun ovat tunnetusti euroopan vanhimpia niin vanhoja dieselejähän se rokotti kaikista eniten. Nyttemmin toki helpotusta on tullut käyttövoimaveroon mutta sekin on satu kompensoitua: nostamalla dieselpolttonesteen verotusta koko ajan. Viimeisin korotusilmoitus joka tuli alkuviikosta verouudistusilmoituksen myötä teki ainakin meidän perheessä diesel-auton tarpeettomaksi. Se niistä vihreistä arvoista. Pelkäänpä että tässäkin mennään ruotsin mallin mukaan, kohta diesel on kalliimpaa kuin bensiini.
Kaikista eniten minua huolestuttaa uudistuksen vaikutus ammattikalustoon, ja tätä kautta kaikkeen muuhunkin. Sillä kuljetuskustannusten nousuhan näkyy automaattisesti kuluttajahinnoissa, leivän on tultava markettiin ja jos leivän tuominen maksaa enemmän niin silloin leipäkin maksaa enemmän. Näin ollen kaikki mitä tarvitsee kuljettaa maksaa kuluttajalle jatkossa enemmän. Onneksi tilastollisesti suomalaisten tulotaso on ollut tasaisessa nousussa jo vuosia.
Koko verouudistuksessa mielestäni tuoksahtaa hyvätuloisten pääkaupunkiseudulla asuvien korkeasti koulutettujen suosiminen.
Mietitäänpä:
Kuka kärsii verouudistuksesta kaikkein eniten?
Haja-asutusalueella asuva perusduunari joka omistaa talonsa ja päälle vielä jonkinverran jopa maata ja joutuu käymään autolla töissä. Tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset kuuluvat usein siihen kansanryhmään joka rentoutuu syöden hyvin, herkutellen ja ottaen jopa muutaman oluenkin, kunnes seuraavana aamuna palaavat taas autolla töihinsä hyvän välimatkan päähän.
Tässä ja tässä hieman lukemista joita löysin kirjoittelemisen jälkeen.
Ps. Tuossa laskin. Jos laskee tuon verohelpotuksen mikä tehtiin dieselautojen käyttövoimaveroon ja kompensoi sitä tuolla polttoaineverolla niin auton kuluttaessa 7,5 l 100 km:llä tulee valtion kirstuun enemmän tuloja kuin ennen verouudistusta jos ko. autolla ajetaan yli 8400 km vuodessa.
Että näin.
Lakeuden laidalta kaiun soittamaa
Lakeuden laidalta ei ole kaikunut mitään pitkään aikaan mutta ihmetelty täällä on sitäkin enemmän. Myönnän jättäneeni paitsi monta kiinnostavaa juttua kevään aikana, varsinkin vaalit. Jotenkin vain koin niin uskomattomana koko farssin: kansa äänestää, ja sitten ihmetellään suurella porukalla että kansa äänesti väärin.
Jotenkin kun minä vain yksinkertaisena ihmisenä olen aina olettanut että kansa valitsee itselleen edustajat ajamaan itselleen tärkeitä asioita. Noh se että 3. suurin puolue jätetään pois hallituksesta kertoo minun olleen väärässä ja katsantokantani olevan rahvaanomaisen yksinkertainen.
Vaaleista, niiden kulusta ja sen jälkeisestä suomalaisuuden nollaamiskamppanjastahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, minkä uskonkin muutaman vuosikymmenen sisään ilmestyvän jonkun toimesta, mutta päätän nyt pysyä näissä polttavimmissa aiheissa. Eiköhän tuo vaalikeskustelu ole blogistaniassa aika loppuun käyty.
Vihapuheista
Mieltäni on kaihertanut pitkään tämä vihapuhekeskustelu mutta jotenkin se on vielä pysynyt edes jollakin tavalla järkevänä. Vaan nyt räpsähti sen kuuluisan kamelin selkä: Tästä, ole hyvä.
Vihapuheet karsittava MAAMME-laulusta. Tämä oli vain yksinkertaisesti aihe josta ei pystynyt enää pitämään sitä päätään kiinni. Maamme-lauluhan on mielestäni perustellusti suomalaisuutta alleviivaava ja korostava, minun ymmärryksessäni on ollut sen olevan jollain tapaa tarkoituksenmukaistakin. Kyllähän siellä on kohtia joissa mainitaan syntyperäinen suomalaisuus ja taistelut. Vaan mainitaan nälänhätä ja kärsimyskin. Pitäisikö nämä sitten korvata suvaitsevaisuuden nimissä jollain "pehmeämmillä" ja paremmin sopivilla sanakäänteillä.
Jotenkin olen jaksanut kuunnella ruotsin vaakunan ruunauksen, suunnitelmat internetsisällön rajoittamisesta ja oppikirjojen sisällön muuttamisesta mutta tämä on vain jotakin mikä meni yksinkertaisen miehen hilseen yli.
Itse hyväksyn monikulttuurisuuden täysin, niin kauan kun minä en joudu sitä maksamaan eikä se rajoita minun elämääni. Tämä suvaitsevaisuushapatus on vain mielestäni mennyt niin armottoman pitkälle ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ei yhtään mitään. Olen aikaisemmin kirjoittanut positiivisesta erityiskohtelusta, sen yhteydessä luulin että jonkun näköinen pohja on saavutettu. Vaan ei, joku heitti sinne lapion.
Jotenkin vain koko ajatus siitä että minun tulisi muuttaa elämääni suvaitsevammaksi, varoa sanojani ja muokata käyttäytymistäni sen vuoksi että tänne muuttaa joku ulkomailta tekemään töitä ja elämään rauhaisaa elämää kuullostaa täysin järjettömältä.
Sama periaate jos viedään prosessityöskentelyyn niin vaadehan on seuraava: Firmaan A. tulee työntekijä Å joka on tottunut tekemään asiat toisin kuin firmassa A ne on tehty aina. Tällöin firma A muuttaa prosessejaan ja toimintatapojaan jotta työntekijä Å voi tehdä asiat aina niinkuin ennenkin.
Ja sitten ihmetellään minne ne rahat menevät.
Löysin vielä' asiasta seuraavan jutun. Jotenkin vain se että Suomi nostetaan taas jaloilleen, elvytetään taloutta tuetaan yrittämistä, estetään työttömyyden lisääntymistä ja lyhennetään kuoluttautumis aikaa ei vain minun päässäni kuullosta yhtä vakavalta kuin vihapuheet. Vaan onhan Tarjalla oikeus mielipiteeseensä.
Jotenkin kun minä vain yksinkertaisena ihmisenä olen aina olettanut että kansa valitsee itselleen edustajat ajamaan itselleen tärkeitä asioita. Noh se että 3. suurin puolue jätetään pois hallituksesta kertoo minun olleen väärässä ja katsantokantani olevan rahvaanomaisen yksinkertainen.
Vaaleista, niiden kulusta ja sen jälkeisestä suomalaisuuden nollaamiskamppanjastahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, minkä uskonkin muutaman vuosikymmenen sisään ilmestyvän jonkun toimesta, mutta päätän nyt pysyä näissä polttavimmissa aiheissa. Eiköhän tuo vaalikeskustelu ole blogistaniassa aika loppuun käyty.
Vihapuheista
Mieltäni on kaihertanut pitkään tämä vihapuhekeskustelu mutta jotenkin se on vielä pysynyt edes jollakin tavalla järkevänä. Vaan nyt räpsähti sen kuuluisan kamelin selkä: Tästä, ole hyvä.
Vihapuheet karsittava MAAMME-laulusta. Tämä oli vain yksinkertaisesti aihe josta ei pystynyt enää pitämään sitä päätään kiinni. Maamme-lauluhan on mielestäni perustellusti suomalaisuutta alleviivaava ja korostava, minun ymmärryksessäni on ollut sen olevan jollain tapaa tarkoituksenmukaistakin. Kyllähän siellä on kohtia joissa mainitaan syntyperäinen suomalaisuus ja taistelut. Vaan mainitaan nälänhätä ja kärsimyskin. Pitäisikö nämä sitten korvata suvaitsevaisuuden nimissä jollain "pehmeämmillä" ja paremmin sopivilla sanakäänteillä.
Jotenkin olen jaksanut kuunnella ruotsin vaakunan ruunauksen, suunnitelmat internetsisällön rajoittamisesta ja oppikirjojen sisällön muuttamisesta mutta tämä on vain jotakin mikä meni yksinkertaisen miehen hilseen yli.
Itse hyväksyn monikulttuurisuuden täysin, niin kauan kun minä en joudu sitä maksamaan eikä se rajoita minun elämääni. Tämä suvaitsevaisuushapatus on vain mielestäni mennyt niin armottoman pitkälle ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ei yhtään mitään. Olen aikaisemmin kirjoittanut positiivisesta erityiskohtelusta, sen yhteydessä luulin että jonkun näköinen pohja on saavutettu. Vaan ei, joku heitti sinne lapion.
Jotenkin vain koko ajatus siitä että minun tulisi muuttaa elämääni suvaitsevammaksi, varoa sanojani ja muokata käyttäytymistäni sen vuoksi että tänne muuttaa joku ulkomailta tekemään töitä ja elämään rauhaisaa elämää kuullostaa täysin järjettömältä.
Sama periaate jos viedään prosessityöskentelyyn niin vaadehan on seuraava: Firmaan A. tulee työntekijä Å joka on tottunut tekemään asiat toisin kuin firmassa A ne on tehty aina. Tällöin firma A muuttaa prosessejaan ja toimintatapojaan jotta työntekijä Å voi tehdä asiat aina niinkuin ennenkin.
Ja sitten ihmetellään minne ne rahat menevät.
Löysin vielä' asiasta seuraavan jutun. Jotenkin vain se että Suomi nostetaan taas jaloilleen, elvytetään taloutta tuetaan yrittämistä, estetään työttömyyden lisääntymistä ja lyhennetään kuoluttautumis aikaa ei vain minun päässäni kuullosta yhtä vakavalta kuin vihapuheet. Vaan onhan Tarjalla oikeus mielipiteeseensä.
torstai 3. helmikuuta 2011
Politiikka murroksessa
Yrjoperskeles kirjoitti blogissaan Soininvaaran paasauksesta joka sai minut miettimään asiaa hieman laajemmin.
Mieleeni hiipi ajatus siitä että politiikka laahaa nyt auttamattomasti kehitystä jäljessä. Aikaisemmin politiikka oli viitoittamassa tulevaisuutta vaan toisin on kuppi kääntynyt. Nykyisin kun eletään markkinayhteiskunnassa. Toiset tarjoavat tuotteita tai palveluita joita toiset ostavat. Politiikassa toisaalta myydään edelleenkin ideologiaa.
Aikaisemmin kun yhteiskunnallinen tilanne oli kovin häävillä tilalla niin ideologia kävi kaupaksi hyvin, silloin kun taisteltiin sen puolesta että jossain vaiheessa asiat tulevat olemaan ihan hyvin.
Vaan nyt asiat ovat kaiken kaikkiaan vallan hyvin. Tarvetta taistella samoista asioista ei ole.
Politiikassa käytiin samanlainen murrosvaihe läpi kuin tavoitteellisessa ryhmässä: ryhmä tavoittelee tiettyä päämäärää ja toimii tällöin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja kun tavoite on saavutettu niin ryhmä yleensä hajoaa tai sen merkitys ja tavoite määritellään uudestaan. Yleensä tällainen ryhmä hajoaa saavutettuaan tavoitteensa. Politiikassa tätä ei vain ole tapahtunut, minkä koenkin ilmiönä mielenkiintoisena.
Politiikassa onkin käytetty tavoitteiden uudelleen määrittelyä jo liian pitkään. Tämä onkin ollut omiaan vieraannuttamaan ihmisiä politiikasta, sillä alkuperäiset tarkoitukset ovat jääneet jonnekin todella kauas.
Nyt käymme läpi toista murrosaikaa jossa määritellään tavoitteita uudestaan ja perustetaan uusia ryhmiä näiden tueksi. Vanhojen ryhmittymien tuleekin nyt vastustaa uusia raivokkaasti sillä uusien ryhmien jäsenet ovat aina heidän kannattajakunnastaan pois. Tokihan vastustaminen saa jatkuvasti mielenkiintoisempia ilmenemismuotoja, mutta se tekeekin politiikasta paljon mielenkiintoisempaa kuin saippuasarjoista.
Nyt tärkeiksi teemoiksi on poliittiseen pohdiskeluun noussut tasapuolisuus Suomen rajojen sisällä. Tämä jaksaa ihmetyttää ainakin tällaista tavan tallaajaa. Se ei mielestäni ole vääryyttä vaan tunnustettava tosiasia että Espoossa ja Tornion maalaiskunnassa on erilaiset päivähoito- ja koulutusmahdollisuudet. Tämä on kuitenkin yksi monista seikoista joihin edustajamme takertuvat. Ja tässä mielestäni näkyy juurikin politiikan laahaaminen kehityksen jäljessä.
Tuntuu että edustajistomme on huolissaan siitä että muualla kuin ruuhka-Suomessa asuva ja kasvava henkilö joutuu eriarvoiseen asemaan muiden Suomalaisten kanssa. Tuntuu että edustajisto paasaa siitä että joka paikkaan tulee saada tasapuolinen julkinen infrastruktuuri ja yhtäläiset mahdollisuudet. Samaa keskustelua jatketaan vain loputtomiin.
Nyky-yhteiskunta kun ei suostu elämään poliitikkojen ideologioiden mukaisesti. Optimitilannehan poliittisen koneistomme mukaisesti olisi se että lapsi saisi syntyessään yhtä hyvää hoitoa kuin kaikkialla muualla, saisi käydä kaikki koulunsa kotipaikkakunnallaan, yliopistonkin ja nauttia tällöin vielä yhtä hyvistä palveluista kuin missä tahansa muualla. Lopuksi henkilö menisi töihin kotipaikkakunnalleen tuottaen näin koko ikänsä verotuloja kotikuntaansa.
Kuulostaa upealta, mutta todella, todella kalliilta. Siksi mietityttääkin se että miksi vuodesta toiseen edustajistomme tekee järkyttävän määrän töitä tilanteen eteen jota ei matemaattisestikaan voida tavoittaa?
Nyky-yhteiskunta kun toimii markkinayhteiskunnan sääntöjen mukaisesti ja ihmiset vielä omaavat omatkin päättelyelimensä. Tosiasiallinen tilannehan on se että kaikilla tahoilla tilanne ei ole samanlainen mutta esim. maalaiskunnissa joissa kunnallinen päivähoito on heikompaa on opittu selviämään, ihmiset ymmärtävät senkin että joka puolella ei ole yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. Ihmiset osaavat mennä opiskelemaan myös muualle. Ihmiset osaavat myös itsenäisesti ymmärtää sen että työn perässä joutuu usein muuttamaan, kaikkea ei voi saada tuvan pöytään vaikka haluaisi. Ihmisten älystä kertoo myös mielestäni kuumana pyörivä venäjän kielen opettamiskeskustelu. Ihmiset eivät nykyään hyödy ruotsinkielen taidostaan siinä määrin että se toisi heille huomattavaa hyötyä, venäjän kielen kanssa on toisin.
Valtapuolueiden auttamattomasta häviölle jäämisestä kertoo mielestäni se että nämä tavoittelevat optimimaailmaa jota on mahdoton tavoittaa. Maailmaa joka on sitä paitsi epätodellisen kallis.
Kylmä tosiasiahan kun on se että 25 % Suomen väestöstä maksavat kaikkien muiden viulut. 25 % väestöstä kuuluvat siihen luokkaan joka tuottaa enemmän verotuloja valtiolle kuin kuluttaa.
Auttamattomasti vanhentuneen järjestelmän murentuessa onkin mielenkiintoista seurata uusien puolueiden muodostumista. Vaalien lähestyessä on myöskin mielenkiintoista seurata uusien puolueiden torpedoimista.
Uskonkin vahvasti että seuraavan 10 vuoden aikana olemmekin siirtymässä paljon konkreettisempaan politiikkaan.
Mieleeni hiipi ajatus siitä että politiikka laahaa nyt auttamattomasti kehitystä jäljessä. Aikaisemmin politiikka oli viitoittamassa tulevaisuutta vaan toisin on kuppi kääntynyt. Nykyisin kun eletään markkinayhteiskunnassa. Toiset tarjoavat tuotteita tai palveluita joita toiset ostavat. Politiikassa toisaalta myydään edelleenkin ideologiaa.
Aikaisemmin kun yhteiskunnallinen tilanne oli kovin häävillä tilalla niin ideologia kävi kaupaksi hyvin, silloin kun taisteltiin sen puolesta että jossain vaiheessa asiat tulevat olemaan ihan hyvin.
Vaan nyt asiat ovat kaiken kaikkiaan vallan hyvin. Tarvetta taistella samoista asioista ei ole.
Politiikassa käytiin samanlainen murrosvaihe läpi kuin tavoitteellisessa ryhmässä: ryhmä tavoittelee tiettyä päämäärää ja toimii tällöin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja kun tavoite on saavutettu niin ryhmä yleensä hajoaa tai sen merkitys ja tavoite määritellään uudestaan. Yleensä tällainen ryhmä hajoaa saavutettuaan tavoitteensa. Politiikassa tätä ei vain ole tapahtunut, minkä koenkin ilmiönä mielenkiintoisena.
Politiikassa onkin käytetty tavoitteiden uudelleen määrittelyä jo liian pitkään. Tämä onkin ollut omiaan vieraannuttamaan ihmisiä politiikasta, sillä alkuperäiset tarkoitukset ovat jääneet jonnekin todella kauas.
Nyt käymme läpi toista murrosaikaa jossa määritellään tavoitteita uudestaan ja perustetaan uusia ryhmiä näiden tueksi. Vanhojen ryhmittymien tuleekin nyt vastustaa uusia raivokkaasti sillä uusien ryhmien jäsenet ovat aina heidän kannattajakunnastaan pois. Tokihan vastustaminen saa jatkuvasti mielenkiintoisempia ilmenemismuotoja, mutta se tekeekin politiikasta paljon mielenkiintoisempaa kuin saippuasarjoista.
Nyt tärkeiksi teemoiksi on poliittiseen pohdiskeluun noussut tasapuolisuus Suomen rajojen sisällä. Tämä jaksaa ihmetyttää ainakin tällaista tavan tallaajaa. Se ei mielestäni ole vääryyttä vaan tunnustettava tosiasia että Espoossa ja Tornion maalaiskunnassa on erilaiset päivähoito- ja koulutusmahdollisuudet. Tämä on kuitenkin yksi monista seikoista joihin edustajamme takertuvat. Ja tässä mielestäni näkyy juurikin politiikan laahaaminen kehityksen jäljessä.
Tuntuu että edustajistomme on huolissaan siitä että muualla kuin ruuhka-Suomessa asuva ja kasvava henkilö joutuu eriarvoiseen asemaan muiden Suomalaisten kanssa. Tuntuu että edustajisto paasaa siitä että joka paikkaan tulee saada tasapuolinen julkinen infrastruktuuri ja yhtäläiset mahdollisuudet. Samaa keskustelua jatketaan vain loputtomiin.
Nyky-yhteiskunta kun ei suostu elämään poliitikkojen ideologioiden mukaisesti. Optimitilannehan poliittisen koneistomme mukaisesti olisi se että lapsi saisi syntyessään yhtä hyvää hoitoa kuin kaikkialla muualla, saisi käydä kaikki koulunsa kotipaikkakunnallaan, yliopistonkin ja nauttia tällöin vielä yhtä hyvistä palveluista kuin missä tahansa muualla. Lopuksi henkilö menisi töihin kotipaikkakunnalleen tuottaen näin koko ikänsä verotuloja kotikuntaansa.
Kuulostaa upealta, mutta todella, todella kalliilta. Siksi mietityttääkin se että miksi vuodesta toiseen edustajistomme tekee järkyttävän määrän töitä tilanteen eteen jota ei matemaattisestikaan voida tavoittaa?
Nyky-yhteiskunta kun toimii markkinayhteiskunnan sääntöjen mukaisesti ja ihmiset vielä omaavat omatkin päättelyelimensä. Tosiasiallinen tilannehan on se että kaikilla tahoilla tilanne ei ole samanlainen mutta esim. maalaiskunnissa joissa kunnallinen päivähoito on heikompaa on opittu selviämään, ihmiset ymmärtävät senkin että joka puolella ei ole yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet. Ihmiset osaavat mennä opiskelemaan myös muualle. Ihmiset osaavat myös itsenäisesti ymmärtää sen että työn perässä joutuu usein muuttamaan, kaikkea ei voi saada tuvan pöytään vaikka haluaisi. Ihmisten älystä kertoo myös mielestäni kuumana pyörivä venäjän kielen opettamiskeskustelu. Ihmiset eivät nykyään hyödy ruotsinkielen taidostaan siinä määrin että se toisi heille huomattavaa hyötyä, venäjän kielen kanssa on toisin.
Valtapuolueiden auttamattomasta häviölle jäämisestä kertoo mielestäni se että nämä tavoittelevat optimimaailmaa jota on mahdoton tavoittaa. Maailmaa joka on sitä paitsi epätodellisen kallis.
Kylmä tosiasiahan kun on se että 25 % Suomen väestöstä maksavat kaikkien muiden viulut. 25 % väestöstä kuuluvat siihen luokkaan joka tuottaa enemmän verotuloja valtiolle kuin kuluttaa.
Auttamattomasti vanhentuneen järjestelmän murentuessa onkin mielenkiintoista seurata uusien puolueiden muodostumista. Vaalien lähestyessä on myöskin mielenkiintoista seurata uusien puolueiden torpedoimista.
Uskonkin vahvasti että seuraavan 10 vuoden aikana olemmekin siirtymässä paljon konkreettisempaan politiikkaan.
torstai 20. tammikuuta 2011
E10: Pelastus on nyt polttoainetankissa
Täytyy myöntää että kuulun varmaankin niihin myöhäisheränneisiin suuren ja pelastavan E-10 bensiinin kohdalla. Joulukuussa ajellessani nimittäin radiosta vain ilmoitettiin että 95-oktaanisen bensiinin myynti loppuu.
Missä tästä on keskusteltu ja milloin?
Koko homma meinaan haiskahtaa mielestäni todellakin jollekin muulle kuin etanolille.
Tutustuttuani asiaan ei ymmärrykseni kovinkaan paljoa kasvanut, ihmetys tosin kyllä.
Meinaan kun suomessahan on tunnetusti iäkäs autokanta joka selviää myös tästä ja tästä. Tätä vasten mietittynä en löydä kovinkaan paljon perusteluita sille että siirrymme ilmoituksella sellaiseen bensiiniin joka ei käy suurimpaan osaan suomalaisten autoista.
Kun vielä pohditaan sitä mitä etanoli tekee moottorille niin ymmärrykseni ei edelleenkään kasva. Bensiini on öljy joka palaessaankin jättää suojaavan kalvon, etanoli on viina jota käytetään myös liuottimena, joten turhat kalvot lähtevät varmasti liukenemaan. Tämähän ei tosiaankaan ole ongelma uusissa autoissa joiden moottorit on valmistettu erilaisella tekniikalla mutta vanhemmat autot sitten edelleen...
Hetken etsimisen jälkeen löysin tietoa jossa kerrottiin E-10 bensiinin testauksista, hyvin toimii, Ranskassa, uudella autolla.
Yhtenä perusteena E-10 laukaisua pidettiin sitä että etanolin sekoittaminen bensiiniin pudottaa polttoaineen hintoja. Jos joku huomasi näin käyneen niin kertokaa toki.
Kun koko soppaan lisätään vielä se että jo ennen julkaisuaan oli tiedossa ettei E10-bensiini sisällä samaa energiamäärää kuin aikaisempi 95-oktaaninen bensiini niin kyllä sitä alkaa jo kyllästymään ihmettelyyn.
Koko kupletin organisoinnissa mielestäni flopattiin todella pahasti, yht`äkkiä ilmoitettiin että 95 oktaaninen bensiini muuttuu E10:ksi, ja 98-oktaaninen bensiini jätetään ns. "suojabensiiniksi" niihin autoihin jotka eivät E-10 laatua sulata. Sinänsä ajatuksena ehkä jollakin häviävän pienellä tasolla järkevä, olihan siinä ajateltu niitäkin autoilijaressukoita joilla on se sellainen vanha auto. Tämähän vain kun johti siihen että suurelta osalta bensa-asemia loppui 98-laatuinen bensiini vuoden ensimmäisellä viikolla.
Nyttemmin olen vielä antanut itselleni kertoa että 98 laatuinen bensiini on sitten "siirtymäajan" bensiini, tarkoittaen sitä että senkin valmistus lopetetaan muutaman vuoden sisällä.
Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä että päätöstä väsänneiden päättäjien hankintalistoihin uusi bensiini ei vaikuta millään tavalla. Muutama vuosi takaperin kun ajoneuvoveroa uudistettiin, jotta Suomen autokanta uudistuisi niin joku suurista päättäjistähän ilmoitti että suomalaisten tulot ovat sillä tasolla että jokaisella on varaa ostaa uusi auto.
Näin vaativana kuluttajana voin ilmoittaa että ainakaan minulla ei ole rahoja äkkiseltään kipaista kauppaan ja ostaa uutta kärryä. Varsinkaan kun nykyiset autot eivät vastaa niitä vaateita joita itseltäni löytyy, mistä löytyy auto joka kestää jatkuvasti huonoja teitä, kovaa tärinää, suuria lämpötilan vaihteluita, omaa korkean maavaran, järkevän kulutuksen eikä reistaile talvella, niin ja on vielä järkevässä hintaluokassa?
Olenkin sitä mieltä että E10 bensiini oli ihan kaunis ajatus, se nuijittiin pöytään kaikessa hiljaisuudessa jottei sitä olisi vastustettu, ja kuten niin monen muunkin kauniin ajatuksen kanssa: toteutus vain tökkii.
Maksumieheksihän joutuvat eittämättä pieni- ja keskituloiset ihmiset, mutta tähänhän on jo totuttu, ensin tiputettiin käytettyjen autojen verotusta, mikä tiputti myös luonnollisesti autojen jälleenmyyntiarvoa, sitten autovero muutettiin päästöperusteiseksi joka nosti automaattisesti vanhojen autojen verotusta, nyt vanhoihin autoihin joutuu pakosta tankkaamaan vielä kalliimpaa bensiiniä joka sekin tiputtaa jälleenmyyntiarvoa ja kun lopulta 98 bensiinistä luovutaan niin autostaan joutuu vielä maksamaan ongelmajätemaksun, jonka jälkeen on luonnollisesti ostettava uusi auto.
Voinkin mielestäni todeta että E10 sotkuun sopii varsin hyvin seuraava sananlasku:
"kameli on komiteatyönä suunniteltu hevonen"
Missä tästä on keskusteltu ja milloin?
Koko homma meinaan haiskahtaa mielestäni todellakin jollekin muulle kuin etanolille.
Tutustuttuani asiaan ei ymmärrykseni kovinkaan paljoa kasvanut, ihmetys tosin kyllä.
Meinaan kun suomessahan on tunnetusti iäkäs autokanta joka selviää myös tästä ja tästä. Tätä vasten mietittynä en löydä kovinkaan paljon perusteluita sille että siirrymme ilmoituksella sellaiseen bensiiniin joka ei käy suurimpaan osaan suomalaisten autoista.
Kun vielä pohditaan sitä mitä etanoli tekee moottorille niin ymmärrykseni ei edelleenkään kasva. Bensiini on öljy joka palaessaankin jättää suojaavan kalvon, etanoli on viina jota käytetään myös liuottimena, joten turhat kalvot lähtevät varmasti liukenemaan. Tämähän ei tosiaankaan ole ongelma uusissa autoissa joiden moottorit on valmistettu erilaisella tekniikalla mutta vanhemmat autot sitten edelleen...
Hetken etsimisen jälkeen löysin tietoa jossa kerrottiin E-10 bensiinin testauksista, hyvin toimii, Ranskassa, uudella autolla.
Yhtenä perusteena E-10 laukaisua pidettiin sitä että etanolin sekoittaminen bensiiniin pudottaa polttoaineen hintoja. Jos joku huomasi näin käyneen niin kertokaa toki.
Kun koko soppaan lisätään vielä se että jo ennen julkaisuaan oli tiedossa ettei E10-bensiini sisällä samaa energiamäärää kuin aikaisempi 95-oktaaninen bensiini niin kyllä sitä alkaa jo kyllästymään ihmettelyyn.
Koko kupletin organisoinnissa mielestäni flopattiin todella pahasti, yht`äkkiä ilmoitettiin että 95 oktaaninen bensiini muuttuu E10:ksi, ja 98-oktaaninen bensiini jätetään ns. "suojabensiiniksi" niihin autoihin jotka eivät E-10 laatua sulata. Sinänsä ajatuksena ehkä jollakin häviävän pienellä tasolla järkevä, olihan siinä ajateltu niitäkin autoilijaressukoita joilla on se sellainen vanha auto. Tämähän vain kun johti siihen että suurelta osalta bensa-asemia loppui 98-laatuinen bensiini vuoden ensimmäisellä viikolla.
Nyttemmin olen vielä antanut itselleni kertoa että 98 laatuinen bensiini on sitten "siirtymäajan" bensiini, tarkoittaen sitä että senkin valmistus lopetetaan muutaman vuoden sisällä.
Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä että päätöstä väsänneiden päättäjien hankintalistoihin uusi bensiini ei vaikuta millään tavalla. Muutama vuosi takaperin kun ajoneuvoveroa uudistettiin, jotta Suomen autokanta uudistuisi niin joku suurista päättäjistähän ilmoitti että suomalaisten tulot ovat sillä tasolla että jokaisella on varaa ostaa uusi auto.
Näin vaativana kuluttajana voin ilmoittaa että ainakaan minulla ei ole rahoja äkkiseltään kipaista kauppaan ja ostaa uutta kärryä. Varsinkaan kun nykyiset autot eivät vastaa niitä vaateita joita itseltäni löytyy, mistä löytyy auto joka kestää jatkuvasti huonoja teitä, kovaa tärinää, suuria lämpötilan vaihteluita, omaa korkean maavaran, järkevän kulutuksen eikä reistaile talvella, niin ja on vielä järkevässä hintaluokassa?
Olenkin sitä mieltä että E10 bensiini oli ihan kaunis ajatus, se nuijittiin pöytään kaikessa hiljaisuudessa jottei sitä olisi vastustettu, ja kuten niin monen muunkin kauniin ajatuksen kanssa: toteutus vain tökkii.
Maksumieheksihän joutuvat eittämättä pieni- ja keskituloiset ihmiset, mutta tähänhän on jo totuttu, ensin tiputettiin käytettyjen autojen verotusta, mikä tiputti myös luonnollisesti autojen jälleenmyyntiarvoa, sitten autovero muutettiin päästöperusteiseksi joka nosti automaattisesti vanhojen autojen verotusta, nyt vanhoihin autoihin joutuu pakosta tankkaamaan vielä kalliimpaa bensiiniä joka sekin tiputtaa jälleenmyyntiarvoa ja kun lopulta 98 bensiinistä luovutaan niin autostaan joutuu vielä maksamaan ongelmajätemaksun, jonka jälkeen on luonnollisesti ostettava uusi auto.
Voinkin mielestäni todeta että E10 sotkuun sopii varsin hyvin seuraava sananlasku:
"kameli on komiteatyönä suunniteltu hevonen"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)