Auttamislupa

Tervehdys lukijoille, mukava huomata että pidemmän tauon jälkeen ihmiset edelleen löytävät kirjoitukseni.

Tartun aiheeseen jota olen joskus aikaisemminkin sivunnut, mutta mikä on taas noussut viimeaikojen uutisoinnin seurauksena otsikoihin.

Olen huomannut että nykyisin vaikka suorittaisit pyyteetöntä auttamistyötä, hyväntekeväisyyttä tai järjestötoimintaa, jos valtamedia saa sinusta otteen tulee tämän löytää jokin keino saada hyväntekijä vedettyä lokaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä oli takavuosina tapahtunut hyväntekeväisyystempaus jossa kodittomille jaettiin ruokaa ilmaiseksi. Kuulostaa jalolta, hyvältä ja hyväksyttävältä. Tekopyhäksi ja vääräksi tämä sitten taasen muuttui heti kun kuultiin että tämän tekivät Cannonball- moottoripyöräkerhon jäsenet.(Tähän laittaisin linkin, mikäli sitä vielä juttuihin löytyisi) Välittömästi tämä tiedon jälkeen touhu otettiin hurjan riepottelun kohteeksi.

Sama ilmiö oli huomattavissa Helvetin enkeleiden koulukiusaamista vastustaviin tempauksiin osallistumisessa kuten esimerkiksi tässä. Ja nyt viimeisimpänä teloitettavan penkille on noussut Brother Chrismas. Toki mikäli tileissä on epäselvyyksiä tulee tämä selvittää. Kuitenkin kaikki uutisointi ei keskity tähän Brother Chrismasin taustalta löytyvän Ari Koposen hahmon ryöpyttelystä on tullut paljon suurempi asia. Outoa mielestäni on että julkisuuteen on ryöpätty Ari Koposen Watsapp viestejä, aikaisempia somepostauksia ja paljon erilaista yksityiselämään liityvää materialistoa. Kuitenkin kaikissa jutuissa Kyseinen henkilö on kuvattu sonnustautuneensa Brother Chrismassiksi.

Äkkiseltään tässä alkaisi jo epäilemään jotakin mutta saattaa tuolle epäilylle näköjään olla perusteluitakin .

Tuossa tapauksessa pohdituttaa median vastuu toisen toiminnalle haitan tekemisestä. Brother Chrismas oli alunperin hyväntekeväisyystempaus, joka myöhemmin paisui ihan järjestöksi. Kuitenkin koko toiminta nojautuu voimakkaasti tuon Brother Chrisma-hahmon habitukseen, läsnäoloon ja somenäkyvyyteen avun perille viemisestä. Tämän ryöpytyksen jälkeen tuohon partasuuhun liittyvä mielikuva voi olla voi olla jotain muuta kuin luotettava.

Kokonaisuutenaan tässä mietityttää se että kun Suomessa jokin muu taho kuin Veikkau Oy lähtee järjestämään hyväntekeväisyyttä niin se tulee kaikin keinoin tuhota.

Mitä väliä sillä oikeastaan on mistä se apu tulee? Eikö oleellisinta ole että se tulee?

Ja mikä ongelma siinä on että ihminen joka aikoinaan olisi tehnyt jotakin hyvinkin pahaa haluaa nyt auttaa jotakuta? Tekeekö se avun vastaanottojasta jotenkin osallisen avun antajan pahoihin tekoihin/somepostauksiin/rasismiin/huonoon ulkonäköön/pahuuteen?

Syrjäseuturasismia

Olen seurannut viimeaikoina laajenevalla mielenkiinnolla niin SOTE- sotkuilua kuin poliittista ilmapiirin muutosta maassamme. En voi olla pohtimatta jälleen kerran sitä todellisuuden tasoa millä päättäjämme oikeastaan asustavat. Niin SOTE ehdotuksissa joissa maakunnat jäävät utopistisen toivemaailman jalkoihin kuin liikennekaariuudistusten myötä. Jään vahvasti pohtimaan sitä miten kauas ihminen voikaan realismista ajautua.

Kokonaisuudessaan mielestäni kyse on siitä että päätöksenteko on järjestelmässä liian kaukana päätöksen toteuttamisesta. Suurimman osan päätösten kohdalla vaikutus ei todellisuudessa näy arkadian mäellä kuin tilastotietona ja todellinen vaikutus jää päättäjiltä näin kokematta .

Jäin kesällä pyörittelemään ajatusta siitä että päätöksenteon voisi järjestää fiksumminkin nykyteknologiaa hyödyntäen. Edustajistomme tulisi edustaa koko Suomea. Kukin toivon mukaan niitä vaalipiirejä joista on tullut valituksi. Kuitenkin jotta esim. vesantolainen edustaja kykenisi edustamaan todella alueensa asioita valtakunnan tasolla, tulee hänen muuttaa Helsinkiin näin tehdäkseen. Tästä pääsemme vääjäämättömään todellisuuden muokkautumiseen. Lukijani varmasti tunnistavat käsitteen aikaisemmista teksteistäni.
Miten voimme todella olettaa edustajiston joka asuu pääkaupunkiseudulla, tämän palveluiden, tieverkon ja julkisen liikenteen huomassa kykenevän säilyttämään kontaktin esim. juuri sinne vesantolaisen pienyrittäjän näkökulmaan ja ongelmiin.

Eikö touhua voitaisi hoitaa sekä tehokkaammin että yksinkertaisesti paremmin esim. etäyhteyksiä hyödyntämällä? Miksei virkaan valituilla edustajilla voisi olla työhuone sillä paikkakunnalta josta he ovat lähtöisin ja asiat hoituisivat sieltä? Tekniikka tämän kyllä mahdollistaisi. Myöskin pakolliset läsnäolopäivät muuttuisivat näin luonnollisesti oikeasti pakollisiksi eivätkä vain nykyisiksi "tule paikalle jos tahdot" kokoontumisiksi. Näin edustajistomme voisi edes teoreettisesti säilyttää kontaktin niihin kaukaisiinkin alueisiin joita tekemänsä päätökset koskevat. Päätösten valmistelutyö, puheenvuorojen valmistelu ja suurin osa valiokuntatyöskentelystä kun on myös paperityötä. Nykyisin paperityöt toteutetaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuitenkin jo sähköisessä muodossa niin vastaanottajan fyysisellä sijainnilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä.

Varsinkin maakuntauudistuksen ja SOTEn myötä olen ihmetellyt vähintäänkin voimakkaasti sitä miten tietyt realistiset tosiasiat voidaan unohtaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä on väite jota kumottiin mediassa myön mm. Bernerin toimesta: Suomen tieverkosto olisi huonossa kunnossa. Perusteluihin kuului se että rahaa on laitettu paljon ja liikennekuolemien määrä on tippunut. Kuitenkin suurin vaikuttaja liikennekuolemien tippumiseen kuitenkin on autojen turvavälineiden lisääntyminen ja suuremmilta osiltaan juurikin tuo teiden heikko kunto. Ihan sama vaikka alla olisi kuplamuovista valmistettu katumaasturi, jos tiessä on pään kokoisia reikiä, tai sillä pystyy luistelemaan kohottaa se kummasti kaasujalkaa kenellä tahansa...

Tervehdys lukijoille.

Maassamme on käyty lävitse hyvin mielenkiintoisia aikoja ja minäkään en malta olla puuttumatta omalla itseoikeutetulla sormellani poliittisen toiminnan ihmettelyyn. Ihmettelyni tiivistyy seuraaviin kysymyksiin:


1. Halla-Ahon puheenjohtajuus

Jotenkin kummastuttaa se, että mikäli hallituspuolue vaihtaa kesken hallituskauden puheenjohtajansa niin koko puolueen kanssa ei tämän jälkeen voida enää tehdä yhteistyötä. Ymmärtääkseni, hyväksyn sen että voin olla väärässäkin, järjestelmämme on rakennettu niin että eduskuntaan paikkoja saa tietty puolue. Itse en ole koskaan kyennyt äänestämään suoraan jotakuta pääministeriksi tai puolueen puheenjohtajaksi. Tätä vasten kuulostaa vähintäänkin oudolta että hallituspuolueen puheenjohtajan vaihduttua todetaan "Kyllä me pystyimme tekemään yhteistyötä Timo Soinin perussuomalaisten kanssa mutta Jussi Halla-Ahon perussuomalaisten kanssa yhteistyö on mahdotonta"

Ja vielä oudommaksi tämä menee koska ilmoitus tästä tuli välittömästi puheenjohtajavaalien jälkeen. Tulisiko siis puoluevaalit aina järjestääkin eduskuntavaaleja edeltävästi ja puolueen vastuupaikkojen muuttaminen olla laitonta hallituskauden aikana?

Väkisin hiipii mieleen kysymys siitä "Miksi Halla-Ahoa ei OIKEASTI haluttu samaan pöytään muiden päättävien mahtimiesten kanssa?" Näinköhän pelko toiseksi jäämisestä alkoi manifestoitumaan tiettyihin pakararakoihin.

Puheenjohtajuuden menetettyään Timo Soini on osoittanut olevansa kyllä todellinen poliittinen karju. Soinin esittämä teoria Suomen Sisun masinoimasta vallankaappauksesta puolueen sisällä ja Soinin irtisanoutuminen Halla-Ahon taustajoukkojen "törkeästä ja hälyttävästä toiminnasta" on kyllä jo melkolailla huvittavaa. Soini ei edes vaivautunut keksimään uusia uhkakuvia, vaan käytti häntä kohtaan esitettyjä syytöksiä nyt uutta kohdetta vastaan. Kierrätys se on päivän sana.

2. Hallitusyhteistyö

Uusi vaihtoehto eduskuntaryhmittymä? "Ans mää mietin hetken"- "Onko meillä nyt siis sellainen tilanne että meillä on hallituksessa sellainen ryhmittymä mitä kukaan ei ole sinne äänestänyt ja mitä ei ole ollut olemassa edes silloin kun edustajistoa on valittu ja se saa lain mukaan jatkaa hallituksessa?

Jokin osa tästä koko kuviosta ei vain mahdu minun päähäni. Eikä siinä että miten hallitusyhteistyötä kaavailtiin tehtäväksi siinä vaiheessa kun ilmoitettiin hallituksen hajoamisesta. Tällöin kaavailtiin sitä että perussuomalaisten kanssa ei yhteistyötä voida tehdä joten mitä tähän tilalle otetaan että saadaan edustajisto täyteen.

Edelleen mietin tätä järjestelmäämme. Miten voidaan edes miettiä sitä että kansan kolmanneksi suurimmaksi äänestämä puolue jätettäisiin pois hallituksesta. Ymmärrykseni mukaan hallitusyhteistyökumppaneiden tulisi edustaa Suomen kansaa siinä muodossaan jonka kansa on valinnut. Miten voi olla mahdollista että sieltä edes suunnitellaan jätettäväksi jokin osatekijä joka edustaa kolmanneksi suurinta osaa kansasta pois? Ja Sitten vielä puhua demokratiasta.

Vai onko se sitten niin että se demokratia onkin olemassa vain silloin kun se palvelee oikeansuuntaista ajattelua?

3. Uutiskäyttäytyminen

Olen useampaan aikaisempaan kertaan kirjoittanut median vaikutuksesta ja siitä miten otsikot, kuvat ja asiayhteydet esitellään mahdollisimman raflaavalla tavalla. Mutta seuraavassa etusivussa jäi silmään eritoten se miten koko sivu oli rakennettu:

Oma huomioni kiinnittyi tässä siihen "miten" sivu on rakennettu ennemminkuin "mitä" sivulla on. Sivullahan voisi ihan yhtä hyvin lukea vaikka: "Kolmoismurhaaja vapaana". Sivu on rakennettu koko etusivun kokoiseksi shokkiuutiseksi, synkällä pohjalla leikitään taas mielestäni sen kanssa että kyseinen kanta olisi jotenkin tuomittavaa. Myöskin koko etusivun peittävä otsikointi viittaa hyvin poikkeukselliseen tapaukseen. Viimeksi samanlainen tuli vastaan Mauno Koiviston kuollessa.

Taas koko uutisoinnissa huutaa mielestäni se että kansa ajattelee väärin ja tämä tulee tuoda esiin ja shokeerata kansa hereille ja vaihtamaan katsantokantaansa.

Olisiko uutisointi ollut samanlaista muiden puolueiden edustajien kanssa? Olisiko esimerkiksi RKP:n edustajan yllätyssuosiota uutisoitu shokkiuutisen kaltaiseen suruvaippaan käärittynä?


4. Soteuudistus

Tämä on aihe josta voisin kirjoittaa oletettavstikin useamman kirjan, on se pitänyt sisällään niin useita ereilaisia mielenkiintoisia sosiaalisia ja poliittisia ilmentymiä, mutta tartun nyt siihen todellisuuteen jossa Sotea lykättiin vuodella. Vuoden lisäaika on tarkoitettu lakimuutosten viimeiseen viilaukseen. Täysin ymmärrettävää, mikää lakiehdotushan ei siis tule koskaan hylätyksi, ne vain palautetaan valmisteluun. Isoin ihmetyksen aihe minusta oli katsantokanta siihen että oppositio, joka on useasti esille nostanut hyviäkin kysymyksiä monen asian suhteen, rajataan pois uudistusten käsittelystä. Mielestäni tässä hukataan taas todellisuus siinä että soten kanssa joutuvat elämään useat sukupolvet uudistuksen jälkeenkin. Ei vain se porukka joka on 4 vuotista komennustaan suorittamassa.

Mieleeni hiipiikin tämän seurauksena kysymys: Mikäli virheen korjaamisen vaiva on suurempi kuin sen tekeminen kulloistenkin viranhaltioiden taholla niin tuleeko virhettä siis edes korjata?

Julkinen tuomitsevaisuustoimisto

Törmäsin seuraavaan juttuun ja jäin miettimään tuota kokonaiskuvaa ja tätä massiivista loukkaantumiskoneistoamme.

Mielestäni poliisimies ei tuossa asiassa tehnyt mitään väärää, olen tätä mieltä senkin uhalla että seuraavaksi kivet lentävät tähän suuntaan. Tarkastellessa kokonaistilannetta tuossahan siis oli esissä se että puolustusvoimilta oli viety rynnäkkökivääri. Kivääri joka pystyy tekemään hyvin pahaa jälkeä myös luotiliivillisen yksilön sisuskaluissa. Kyseistä kivääriä oli etsitty jo kymmenistä paikoista tuloksetta. Kyseisen kiväärin etsintöihin oli työllistetty niin paljon ihmisiä että puhuttiin suuretsinnöistä. Vastaavalla kiväärillä oli tapettu aiemmin poliisihenkilö ja aiheutettu paljon aiheellista kauhua. Kaikkien näiden faktojen perusteella kun poliisille tarjoutui tilanne lopettaa koko sirkus olisi mielestäni ollut väärin jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Toki tämä rauhoitti myös rikollisten arkea, vähemmän häirintää poliisin puolelta harrastustoimintaan, mutta vaihtoehto olisi ollut ikävä.

Ihmetykseni keskittyy siis siihen että koko sirkuksen pysäyttäneen poliisin toimintaa tutkitaan nyt koska hän antoi tuoda aseen poliisin huomaan ilman seurauksia.

Mielestäni kun tarkastellaan vaihtoehtoa olisi se ollut enemmän järkyttävä. Mikäli ase olisi jätetty rikollisten haltuun, eikä sitä olisi sopimalla pois hankittu olisi suuretsinnät todennäköisesti jatkuneet, ja lopulta tämä olisi johtanut siihen että kyseistä asetta olisi käytetty, eikä kovin mielyttävällä tavalla.

Mikä tässä menettelyssä sitten oli ongelma? Tuodaanhan luvattomia aseita poliisille muutenkin ajoittain ilman seuraamuksia. Ongelma mielestäni tulee byrokratiassa ja marssijärjestyksessä. Yksittäinen poliisihan otti itselleen päätösvallan siitä saako tällaisesta asiasta tuomiota vai ei, vapautti omavaltaisesti tekijän rikosoikeudellisesta vastuusta. Mietin sitä miten tilanne sitten olisi kuulunut hoitaa niin että siihen siunaus kaikilta tahoilta olisi ollut? Olisi varmaankin vaatinut jonkinlaisen oikeuden päätöksen syyttämättäjättämisestä, mahdollisesti jonkun isompikenkäisen poliisihenkilön vastaanottomaan tämän aseen, ja mieluiten vielä jonkin julkisuuden henkilön ojentamaan kyseisen tussarin suorassa tv-lähetyksessä.

Mihin on kadonnut se että asiat vain hoidettaisiin ja oltaisiin tyytyväisiä siihen että ne on nyt tehty?