Tulosvastuullista julkishallintoa

Ajatuksen kirjoitukseeni kirvoitti seuraava juttu.

Olen useissa jutuissani sivunnut julkishallinnon tehottomuuden aihetta ja olen hyväksynyt jo aikaa sitten sen tosiasian ettei mielipiteistäni aina pidetä. En omaa aiheeseen yhtään akateemisesti soveltuvaa loppututkintoa enkä tohtorinarvoa. Tästä syystä on hyvinkin luonnollista ettei kaikki mielipiteeni pidä kattavasti sisällään kaikkia niitä hienouksia joita asioissa tulisi oikeaoppisesti sisältää. Olen oppini noukkinut elämän varrelta, itse opiskelemalla, kokemalla ja näkemällä. Lähtökohtaisesti siis juurikin niin väärällä tavalla kuin nyky-yhteiskunnassa voi tietämystään vain hankkia.

Kuitenkin kulmien kurtistus alkaa kun näkee ihmisen jolla kyseisenlaiset hyveet löytyvät ja joka on terveydenhoito-organisaatiota ollut kehittämässä menestyksekkäästi jo yli 10 vuotta aikaisemmin, toimien ansioituneesti samassa toimessa edelleen, antavan lausunnon joka poikkeaa yleisesti hyväksyttävästä mielipiteestä aikaisemmin valitusta suunnasta, alkaa myrsky jossa kyseenalaistetaan lausunnon antajan pätevyyttä. Ei siis niin että niitä hänen perustelujaan joilla hän on päätynyt tähän valtavirtaa vastustavaan mielipiteeseen vaan hänen pätevyyttään ylipäätää antaa tällainen lausunto.

Jos noilla meriiteillä ei ole oikeutettu antamaan tällaista mielipidettä, vieläpä niin että perustelee sen faktuaalisiin tosiasioihin ja osaa kantansa perustella niin paikallisessa, kuin valtakunnallisessa näkökulmassa niin kulmien ryppy vain syvenee sen ajatuksen edessä että kuka sitten oikeastaan on oikeutettu tällaisia mielipiteitä esittämään?

Olen itsekin törmännyt nimenomaisesti sosiaali- ja terveysalan julkishallinnollisissa yhteyksissä samaan ilmiöön kuin jutussa haastateltu, kovin kyllä kokematon ja alaa tuntematon mielipiteen esittäjä on havainnut. Julkishallinnon alaisessa laitoksessa kun joku ottaa esille termit "tehostaminen" tai "tuotantotehokkuus" nousee välittömästi esiin sellaiset väittämät kuin "ei tehostamisella kuitenkaan mitöön oikeasti saavuteta" "se tulee olemaan vain meidän työajastamme pois" "jukishallinnollisen instanssin tavoitteenakaan ei ole olla tuotantolaitos, siksi tuotantotehokkuudesta ei pitäisi keskustella" "ei ihmisten kanssa tehtävää työtä voi aikatauluttaa eikä tehostaa, ne vaan vievät oman aikansa"

Olen havainnut että tällainen ajattelu on julkishallinnollisissa instansseissa hyvin tiukassa. Ja väitän että suurin osa vastustuksesta lähtee ihan pelkästään oman työpanoksen minimoimisesta. Ei siis siitä että julkishallinnossa olisi töissä jotenkin laiskoja ihmisiä, vaan siksi että kyseinen toimintaympäristö on luotu vastustamaan muutoksia. Nykyisellään jokaisessa julkishallinnollisesssa yksikössä saa olla täysin toisistaan poikkeavat toimintamallit ja työskentelykeinot, kunhan kyseisen yksikön itse ilmoittamiin tavoitteisiin, jotka toki perustuvat valtakunnallisiin suosituksiin, päästään niin kaikki on hyvin. Ei ole tarpeen tehostaa tai kehittää toimintaa joka täyttää sille asetetut tavoitteet.

Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä että uusia ratkaisuja ei tuoteta tuottamalla vanhaan toimintaan enemmän rahaa. Tämä toimintamalli tukee vain nykyisenlaisen toiminnan ylläpitämistä tai laajentamista nykyisessä muodossaan. Julkishallinnollinen toimiala ei ole joutunut koskaan rehellisesti sen tosiasian eteen joka esimerkiksi yksityisellä toimialalla on arkipäivää: sopeudu tai kuole. Kuitenkin julkishallinnollinen toimiala on tullut tässä asiassa tiensä päähän, tai siis ei vielä, mutta 15 vuotta lisää aikaa ja ongelma on todella esissä. Tällä hetkellä järjestelmää yritetään saada kestämään suurten ikäluokkien aiheuttamaa "hoivapainetta" lisäämällä rahoitusta ja seiniä. Lisää virkoja, toimitiloja, laitteita ja yksiköitä. Ongelmaksi tulee se että kun nämä on kerran maksettu, tulee niitä julkisin varoin myös jaksossa ylläpitää. Mikäli julkinen sektori turvotetaan tuottamaan samanlaisia palveluita kuin aikaisemmille sukupolville on kyetty tuottamaan, tukemaan suurten ikäluokkien palvelutarjontaa, niin mitä tapahtuu suurten ikäluokkien poistuessa tästä oravanpyörästä? Silloin on aika loppu. Sitten paikkaillaan vahinkoja joiden ehkäisyyn voitaisiin ryhtyä nyt.

Mielestäni on nurinkurista ajatella sitä että nykyinen järjestelmä ilmoittaa tarvitsevansa jatkuvasti lisää rahaa palveluiden varmistamiseksi ja tätä pyritään paikkaamaan aktiivisesti monella sektorilla pumppaamalla olemassaolevaan järjestelmään lisää rahaa. Minusta tämä kuulostaa siltä kuin vuotavaan veneeseen vaihdettaisiin vain isompi pilssipumppu.
Aidosti kestävät ratkaisut lähtevät rakenteellisista uudistuksista, uusista tavoista tuottaa palveluita ja taata yksilölle paras mahdollinen palvelujen taso.

Eniten tässä yhteydessä huolestuttaa jatkossa tuotettavien terveyspalveluiden taso. Yksityiset toimijat ovat tuoneet Suomeen uusia innovatiivisia palveluita. Yksityiset toimijat ovat perustaneet Suomeen useamman sairaalan mm. taatakseen vakuutuskorvauksia saavien asiakkaiden paluun työelämään julkishallinnollisen koneiston käsittelyä tehokkaammin. Yksityiset toimijat hakevat aktiivisesti vastauksia siihen kuinka tuottaa lakisääteiset palvelut kustannustehokkaasti. Näiden palveluntarjoajien kanssa tulee mielestäni myös muista se että heidän elantonsa on kiinni siitä millaisen asiakaspalvelukokemuksen asiakas saa. Tämä on mielestäni julkishallinnollisella puolella unohdettu täysin. Järjestelmä on luotu autoritääristä odottelua varten. Siinä millaista saatu palvelu lopuksi on, on vain pieni merkitys siinä että millaiseksi asiakkaan kokemuksellinen puoli asioinnista muodostuu. Toki se täytyy julkishallinnollisille organisaatioille myöntää eduksi että he ovat tämän vieneet jopa niin pitkälle että se pienentää heidän omaa työkuormaansa. Tunnustan itsekin syyllistyneeni siihen että olen jättänyt useammat minulle kuuluvat etuudet hakematta, tai palvelut käyttämättä koska näiden saaminen on lopulta niin monimutkaista, kuluttavaa ja aikaavievää.

Mielestäni on yksinkertaisen naurettavaa se että tällähetkellä suurin taistelu näyttää sote-uudistuksessakin se että kuka saa pitää nykyisen toimensa muuttumattomana ja kuka joutuu muuttamaan uusiin toimitiloihin tekemään samaa asiaa jota aikaisemminkin teki.

Tarvittavaa muutosta ei tuoteta seiniä muuttamalla.

Tarvittavaan muutokseen tulisi mielestäni lähteä tuottamaan muutosta palvelutuottamisen asenteisiin. Nyt vastustetaan muutoksia ihan muutosten vastustamisen vuoksi. Nyt pystytään todentamaan tutkimuksellisesti että uusilla toimilla pystyttäisiin pienentämään odotusaikoja, parantamaa asiakaspalvelukokemusta, lyhentämään odotusaikoja ja nostamaan toimiyksikön tuottavuutta, mutta näin ei toimita. Nyt todetaan kyllä että tällaisia muutoksia tarvitaan ja ne olisivat hyviä, mutta niitä ei tehdä.

Mitä sitten tällä hetkellä tehdään?

Nyt tapellaan siitä kuka joutuu jotakin tekemään.


Olen useasti kirjoituksissani maininnut siitä että mikäli julkishallinnollinen koneisto olisi yritys olisi se ollut konkurssissa jo pitkään. Mielestäni yritysmaailmasta tuttuja lainalaisuuksia pitäisikin laajemmasti tuoda julkishallinnon käyttöön. Meillä on laaja-alaista tutkimustietoakin siitä miten tuotetaan laadullisesti ja asiakaspalvelukokemuksellisesti hyvää hoitotyötä, mutta näitä kokemuksia ei kuunnella. Miksi?
Vastaus on yksinkertaisesti asenne. "kyllä se yksityisellä puolella noin toimii, mutta meillä tehdään näin"