Olen itsekin viettänyt hiljaiseloa blogirintamalla pitkään, mutta nyttemmin palannut takaisin aktiivisempaan asioiden ihmettelyyn. Kuitenkin se mihin kiinnitin huomiota koko ympäristössä on blogistanian köyhtyminen. Kävin läpi linkkilistani, kaikki ne blogit joiden seuraaminen oli minulle vuosia takaperin hyvin aktiivista ja jouduin karsimaan suuren osan listastani joko otsikolla "ei toimi" tai "ei mitään uutta 2 vuoteen". Törmäsin samaan ilmiöön useiden muiden blogistien linkkilistoilla. Tämä pisti väkisin pohtimaan murrosta joka tässäkin touhussa on tapahtunut.
Blogit, siis kirjoitetut sellaiset, ovat kuolemassa kuten printtimediakin.
Toki tällä rintamalla käydään jatkuvaa uudistumistyöskentelyä ja asemasodankäyntiä, mutta julkinen mielenkiinto on kovasti hiipumassa. Nyt uusien nopeiden tiedonjakokeinojen käyttäminen on paljon suositumpaa, Twitter ja Facebook etunenässä pyrkivät ajamaan maailmalle nopean, yksiselitteisen ja kapea-alaisen tiedon laajaa levitystä. Blogirintamalle mahtuu monen laista, miljoonia erilaisia blogeja, mutta aktiivisten yhteiskunnallisia asioita ihmettelevien blogien määrä on auttamattomassa laskussa. Näissä blogeissa tapahtuu aktivoituminen luontaisesti aina vaalikauden alla, mutta mielestäni surullista on se ettei yhteiskuntaamme ohjaavia päätöksiä vaaleissa tehdä.
Yhteiskuntamme on siirtymässä homogeenisen tiedon yhteiskunnaksi. Heterogeninen keskustelu pyritään sivuuttamaan ja hyväksymään vain yksi totuus. Tähän kehitykseen on omalta osaltaan vaikuttanut valtavasti "rynnäkkö uutisointi". Otsikoita tehtiin aikoinaan tietoisen provokatiivisiksi, keskustelua käynnisteleviksi. Uutisen otsikointi oli tarkoitettu lukijan mielenkiinnon herättämiseen, ja tavoitteena sillä oli saada lukija lukemaan juttu ja perehtymään aiheeseen paremmin. Nyt, "rynnäkkö uutisoinnin" aikana tavoitteet eivät ole enää samat. Uutinen tulee kertoa otsikossa. Lukijaa ei ole tarpeen haastaa lukemaan ensimmäistä kappaletta pidemmälle.
Se mihin tällainen toiminta lopulta johtaa on mielestäni hälyttävää. Toiminnassa keskustellaan uuden normin luomisesta. Otsikkouutisoinnista on tulossa kovaa vauhtia uusi "normaali". Yhteen kappaleeseen, yhteen Twiittiin tai vilkaisulla havaittavaan Facebook uutiseen ei mahdu montaa mielipidettä tai katsantokantaa. Tämän muodostuessa normiksi ei ihminen enää odota uutiselta mitään muuta kuin valmiiksi pureskeltuja mielipiteitä ja napakoita otsikoita. Miksi turhaan perehtyä uutiseen sen tarkemmin uuden otsikon jo työntäessä vielä räväkempää tietoa tuulilasiimme?
Tämä johtaa väkisin perspektiivin kapenemiseen ja tiedon yksipuolistumiseen.
Itse olen löytänyt blogistanian rivit hieman alle 10 vuotta takaperin ja itseäni on täällä kiinnostanut mielipiteiden kirjo. Ja ennen kaikkea se että blogit luonteeltaan ovat sellaisia että ne haastavat tekijänsä perustelemaan kantaansa, ja tuomaan omaa ajatusmalliaan esille. Aktiivisimmin seuraamikseni blogeiksi ovat nopeasti muodostuneet sellaiset blogistit jotka eivät väitä tietävänsä Yhtä Totuutta, vaan suostuvat tarkastelemaan asioita suuremmassa mittakaavassa, toki yleensä avoimesti haastaen yleistä mielipidettä tai julkisesti esitettyä mielipidettä, mutta tehden sen perustellusti.
Olen päättänyt palata blogistanian rintamaan tukemaan kuolon korahduksiaan yskivää vaihtoehtomediaa, sillä vaikka kuinka pieni ääni, on näiden peräkammareiden perältä kaikuva ääni kuitenki sanottu ja myös vastapuolen katsantokantaan perehdytty.
Voi olla että taistelu vapaan tiedon levittämisen puolesta on jo hävitty.
8 kommenttia:
Twitter, Facebook ja blogit eivät ole toisiaan poissulkevia. Twitter on täynnä linkkejä blogikirjoituksiin. Itsekin lähettelen sinne linkkejä joka päivä.
Facebook ja Twitter ovat itsessään huonoja kanavia sisällöntuotannolle. Sisältöjen välittämisessä ne toimivat. Tosin molemmat syövät aikaa bloggaamiselta.
Tervehdys Vasarahammer ja kiitos kommentistasi.
Olen huomioinut aktivoitumisesi Twitterissä ja ymmärrän kyllä yhteiskäyttöjen hyödyn hyvin. Kuitenkin se että tällaiset "pikauutiskanavat" köyhdyttävät tarjontaa vääjäämättä isossa mittakaavassa.
Meille jotka olemme tottuneet perehtymään asioihin ja lukemaan aiheista lisää asia ei ole ongelma. Kuitenkin elämme nopean tiedon yhteiskunnassa ja enenemässä määrin olen havainnut sitä että mikäli asiaan perehtyminen vaatisi enemmän aikaa ja vaivaa kuin muutaman vilkaisun, jätetään se helposti tekemättä.
Ihmiselle joka on hukkunut aikoinaan informaatiotulvaan tämä voi olla varsin mielekästä vaihtelua, mutta samalla hän tulee lopettaneensi seuraavalle sukupolvelle tämän aikoina tiedonhaku tapana.
Blogistania haastaa ajattelemaan, blogistania haastaa perehtymään mutta onko siihen tulevaisuudessa aikaa tai halua?
Tunnistan itseni tuosta kirjoituksestasi.
Olen viimeisen vuoden aikana kertonut avoimesti ystävilleni, kuka on nimimerkki Kumitonttu. He soittelevat ja kiittelevät sekä omiani että linkkilistaan bloggauksiani ja kyselevät paljon hyviä kysmyksiä. Herääminen on tapahtunut pitkälti nykyisen siirtolaistulvan ansiosta. Tähän meni tosiaan viitisen vuotta. Nyt olemme sellaisen katastrofin edessä, ettei ole aikaa seuraavaa viittä vuotta. Toisaalta peli on jo menetetty, joten läsnäoloni Twitterissä on ihan yhtä tyhjän kanssa. Mutta johonkinhan tämä turhautuminen on kanavoitava, ja Twitter on siinä tehokkaampi kuin blogistan.
Blogini lukijamäärä on kohtuullisen iso ja jollain tasolla olen myös saavuttanut luotettavan blogistin maineen kuten myös käytännössä kaikki linkkilistani blogistitkin. Meillä on hyvä porukka kasassa ja lukijamäärät näyttävät kasvavan trendin omaisesti.
Olen silti syvästi pettynyt siihen, että millään kirjoittamallani ei ole ollut merkitystä käytännön politiikkaan arkipäivän tasolla. Nykyinen hypetys syyrialaisista on aivan mielikuvituksen ulkopuolelta. Jos tämä maa ja kulttuuri ansaitsee tällaisen tuhon, niin käytän aikani johonkin, mikä on minule itselleni hyödyllisempää.
Lopuksi linkki Olli Immosen hienoon kirjoitukseen, jossa oikeastaan sanotaan kaikki oleellinen: Sateenkaariväki, vihervasemmisto ja kirkko islamin asialla
Hommaforum oli hyvä idea, mutta Turkkila sössi sen huolella ja ajan kanssa. Kiitokseksi sai Soinilta kultaisen vasikan aseman. Nyt ehkä tarvittaisiin uusi porukka, joka voisi ottaa Immosen näkyväksi kuvakseen.
Alkuiltaa Lakeuden läntiseltä kolkalta...
Se vähän mitä Twitteriä olen satunaisesti selannut ei mielestäni täytä hyvän, kriittisen tai analyyttisen pohdinan/käsittelyn muotoa. Blogi on parempi. Kuinka moni selaa vanhempia Twiittejä ajassa pitkälle taakse päin.
Mielestäni sitä kuvaa useassa tapauksessa "äänekäs huuto" oman mielipiteen julistamiseksi...monesti vailla syvempiä perusteluja tai analyysiä. Esim: A.Stubb; Täällä on mahtava meno, Kuten Somaliassa...terveiset Itiksestä. Alex. (huono esimekki, mutta kuitenkin)
- Miksi Itiksessä on HYVÄ meno??
- MIKSI kuten siellä on kuin SOMALIASSA??
- MIKSI siellä pitää olla kuin SOMALIASSA?? Itishän on SUOMESSA!
- KENELLÄ siellä on hyvä meno??
- KENELLÄ siellä EI ole hyvä meno??
Näihin kysymyksiin kyseisessä viestintäketjussa harvoin puututaan.
Voin toki olla väärässäkin.
t.
S.E.P.
Kyllähän blogistanista on monia erinomaisia tekijöitä lopettanut, mutta toisaalta on niitä uusiakin tullut tilalle. Ja henkilökohtaisesti uskon, että blogeille on edelleenkin kysyntää, sillä nehän tarjoavat sitä, mitä sanomalehdissä joskus aikaisemmin oli, eli kolumneja. Onhan niitä valtamediassa tietysti vieläkin, mutta ne ovat muuttuneet sisällöltään samaksi uskonnollisen mantran hokemiseksi. Blogistanissa niitä tehdään vielä ajatuksella, ja aina vain useampi ihminen on hoksaamassa, että ns. ”toimitettu teksti” ei ole muuta kuin pelkkää propagandaa. Eikä kaikki lukijat twitteriin ja facebookiin katoa, vaikka en niitten merkitystä kiistäkään.
Yrjöperskeles...halutunlainen mantra syntyy väkisin kun olet tietynlaisessa suhteessa palkkasi maksajaan, jos palkan maksaja niin haluaa. Eli sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Eli et ole riippumaton.
Harvalla, jolla oma moraali ja arvomaailma ei salli disinformaation kirjoittamista, on pitkäaikainen työpaikka ns. valtamediassa nykypäivänä. Valitettavasti.
Jo ajat sitten kuollut isäukkoni kirjoitti paikalliseen lehteen kolumneja, aikana jolloin vielä oli selkeästi vaihtoehto nykyiselle, yksipuoliselle tiedonvälitykselle. En aina aikoinaan ymmärtänyt hänen kirjoittamaansa, mutta myöhemmin olen oppinut kunnioittamaan hänen näkemyksiään ja mielipiteitään.
t.
S.E.P.
Kiitokset Kumitontulle, Sepille ja Yrjölle kommenteistanne.
S.E.P: juurikin tuo otsikoilla puhuminen, muutamaan samaan omasta mielestään olennaisen tiivistäminen on mielestäni se ongelma. Toki se tarjoaa kanava lähteä perehtymään käsiteltävään aiheeseen syvemmin, mutta olen huolestunut tällaisen viestinnän muodon muuttuvan uudeksi "normaaliksi" ja asioihin todella perehtyvien ihmisten muuttuvan niiksi "hikipinkoiksi"
Yrjö: tuo valtamediaa omaa asemaansa murentava politiikka toisaalta tarjoaa blogeille mahdollisuuden, mutten kuitenkaan usko että suurin joukoin ryntäystä johonkin pitkään olemassa olleeseen ja tunkkaiselta haiskahtavaan. Mikäli nykymedian rapoiotilalle haluttaisiin luoda haastaja tulisi kehittää jotakin uutta, vaikka sisällöllisestikin hyvin blogistanian kaltaista. Ihmiset ei täällä joukkona ryntää koskaan vanhan asian perään. Ei vaikka kuinka huomaisivat olleensa alunperin väärässä.
Ja puuttuva kommentti Kumitontulle.
Tuo turhautumisen käsittely on mielestäni ainakin omalta kohdaltani saanut jo itseänikin huvittavia piirteitä. Kykenen blogikulkaisuistani hakemaan vanhojen julkaisujen otsikoita ja kirjoittamaan aina uudestaan samoista epäkohdista ja mikään ei silti muutu.
Lähetä kommentti