Tervehdys arvon lukijoille.
Olen useamminkin pohtinut sitä miten politiikka ja päätöksenteko on päässyt putoamaan yleisessä keskustelussa varsin epäkiinnostavalle tasolle, mutta taas tämän todellistuminen vetää itseni hieman hiljaiseksi.
Tapoihini kuuluu ajoittain selailla myös iltapäivälehtien juttutarjontaa, lähinnä luppoajan täyttämiseksi, ja tämä on lähiviikkoina suoraansanottuna tyrmistyttänyt. Jos nyt tarkastellaan esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaista uutisointia ja tästä seurannutta jälkipyykkiä. Vaalikamppailun aikana julkiseen keskusteluun nostettiin hyvin vahvasti presidenttiehdokkaiden kytkökset taloudellisiin vaikuttajiin. Otettiin esiin jopa verokeplottelut ja suoranaiset syytöksetkin iskettiin tiskiin. Kuitenkin kun seuraa keskustelua siitä mitä tapahtui kaikelle tälle esiin nostetulle lietteelle niin vastaus on: ei mitään, vaalit on jo ohi.
Uskomattominta mielestäni oli seurata Trumpin valinnan jälkeistä kirjoittelua jossa keskeisin nsanoma oli: kukaan ei tiedä millaista politiikkaa Trump tulee ajamaan. Tämä todellisuus tuotiin esiin juurikin siinä valossa ettei kukaan osaa sanoa millä perusteella Trump tulee täyttämään valtion tärkeät virat ja asiantuntijatoimet. Tämä jaksoi kiinnostaa mediaa melkein viikon verran. Siis se ettei kukaan tiedä millaista politiikkaa maapallon suurimman sotilasvallan ylin hallitsija tulee käyttämään ei ollut riittävän mediaseksikästä viikkoa pidempään.
Tämä on ilmiö jonka tunnistan ainakin itseäni väsyttäneen mediatarjonnassamme. Tämän hetkinen median tapa kertoa asioista ei tarjoa mielestäni mitään niille yksilöille jotka haluavat perehtyä asioihin syvemmin ja seurata asioiden etenemistä pitkällä aikajänteellä. Tämä on ainakin itselläni yksi syistä jotka selittävät blogini hiljaiseloa. Koen nykyisin hyvin vaikeaksi rakentaa kokonaiskuvaa jostakin aiheesta kun ainoastaan hätkähdyttävimmät lööpit uutisoidaan irroitettuina asiayhteydestään. Toisaalta olen pohtinut myös sitä että onko olemassa jokin järjestelmällinen suunnitelma, vai ajaako aikamme meitä vain siihen että meidän tulisikin ryhtyä tyytymään tähän pinnalliseen uutistarjontaan? Tulisiko meidän tyytyä siihen että kun nyt kaikki tieto on nopeasti saatavilla, niin meidän ei tulisikaan löytää jutusta kaikkia yksityiskohtia, vaan tyytyä uusimpien käänteiden päivittymiseen?
2 kommenttia:
Tuossa suomalaisessa anti-Trump mediailmiössähän oli lähinnä kyse siitä, että haluttiin lähettää tavallisille suomalaisille viesti ettei mitään tällaista saa Suomessa tapahtua ja kaiken tulee jatkua niin kuin ennenkin. Mutta tuo pikauutisointi on tietysti ilmiönä totta ja se korostuu erityisesti mainitsemissasi iltapäivälehdissä. Hyvin suuri osa niitten sisällöstä on kumminkin puhdasta hömppää ja erilaista viihdeuutisointia. Nehän ovat kaupallisia lehtiä ja tarjoavat mitä ajattelevat kuluttajan haluavan. Siinä mielessä suunta on (vaikka monia ilmiöitä Orwellista on havaittavissa) menossa Huxleyn dystopian suuntaan. Ihmiset turrutetaan viihteellä niin että ne pysyvät passiivisina ja hyväksyvät vallitsevan menon. Kun katsoo ympärilleen niin varsin hyvin se on onnistunutkin. Onneksi vaihtoehtomedia kasvaa koko ajan ja sitähän blogisikin edustaa, joten sinunkin kannattaa jatkaa, vaikka päivityksissa tulisi taukojakin.
Tervehdys Yrjö ja kiitos kommentista.
Olet mielestäni varsin oikeassa tuossa turuttamisajatuksessasi. Tämä tuntuu toimivan myös niin että tällähetkellä uutisoidaan niin paljon kaikkea. Tarkoitan tällä sitä että "varsinaisten" uutisaiheiden erottaminen kaiken sen muun sälän joukosta jota samalla foorumilla eteen työnnetään on nykyään vaikeaa ja vaatii oikeasti ajatusta. Ongelmaksi muodostuu oletettavasti juurikin tuon "pikauutisoinnin" muodostuminen jo oletusarvoksi (ja tätä myöten Huxleyn ajatukset ovat jo aika lähellä) eikä asioihin joiden selvittämiseksi vaadittaisiin oikeasti vaivaa ja paneutumista enää oikein jakseta tarttua.
Hyvin tämä vnäkyy mielestäni myös siinä että viimevuonna törmäsin tutkimukseen siitä mitkä blogit menestyvät ja tässä oli eritelty myös "kuolemansynnit" blogikirjoituksien saralta. Yhtenä keskeisenä virheenä oli kirjoittaa liian pitkiä ja perusteellisia juttuja. Nykyisin mikäli kirjoituksen pituus alkaa lähentelemään a4- arkkia paperilla ei sitä enää lueta samassa mittakaavassa kuin muutaman kappaleen kiteytettyä sanomaa.
Tätä todellisuutta vasten onkin mielestäni hyvin mielenkiintoista pohtia sitä kuinka saisimme ihmiset rehellisesti ajattelemaan ja pohtimaan asioita.
Lähetä kommentti