Törmäsin seuraavaan juttuun ja jäin miettimään tuota kokonaiskuvaa ja tätä massiivista loukkaantumiskoneistoamme.
Mielestäni poliisimies ei tuossa asiassa tehnyt mitään väärää, olen tätä mieltä senkin uhalla että seuraavaksi kivet lentävät tähän suuntaan. Tarkastellessa kokonaistilannetta tuossahan siis oli esissä se että puolustusvoimilta oli viety rynnäkkökivääri. Kivääri joka pystyy tekemään hyvin pahaa jälkeä myös luotiliivillisen yksilön sisuskaluissa. Kyseistä kivääriä oli etsitty jo kymmenistä paikoista tuloksetta. Kyseisen kiväärin etsintöihin oli työllistetty niin paljon ihmisiä että puhuttiin suuretsinnöistä. Vastaavalla kiväärillä oli tapettu aiemmin poliisihenkilö ja aiheutettu paljon aiheellista kauhua. Kaikkien näiden faktojen perusteella kun poliisille tarjoutui tilanne lopettaa koko sirkus olisi mielestäni ollut väärin jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Toki tämä rauhoitti myös rikollisten arkea, vähemmän häirintää poliisin puolelta harrastustoimintaan, mutta vaihtoehto olisi ollut ikävä.
Ihmetykseni keskittyy siis siihen että koko sirkuksen pysäyttäneen poliisin toimintaa tutkitaan nyt koska hän antoi tuoda aseen poliisin huomaan ilman seurauksia.
Mielestäni kun tarkastellaan vaihtoehtoa olisi se ollut enemmän järkyttävä. Mikäli ase olisi jätetty rikollisten haltuun, eikä sitä olisi sopimalla pois hankittu olisi suuretsinnät todennäköisesti jatkuneet, ja lopulta tämä olisi johtanut siihen että kyseistä asetta olisi käytetty, eikä kovin mielyttävällä tavalla.
Mikä tässä menettelyssä sitten oli ongelma? Tuodaanhan luvattomia aseita poliisille muutenkin ajoittain ilman seuraamuksia. Ongelma mielestäni tulee byrokratiassa ja marssijärjestyksessä. Yksittäinen poliisihan otti itselleen päätösvallan siitä saako tällaisesta asiasta tuomiota vai ei, vapautti omavaltaisesti tekijän rikosoikeudellisesta vastuusta. Mietin sitä miten tilanne sitten olisi kuulunut hoitaa niin että siihen siunaus kaikilta tahoilta olisi ollut? Olisi varmaankin vaatinut jonkinlaisen oikeuden päätöksen syyttämättäjättämisestä, mahdollisesti jonkun isompikenkäisen poliisihenkilön vastaanottomaan tämän aseen, ja mieluiten vielä jonkin julkisuuden henkilön ojentamaan kyseisen tussarin suorassa tv-lähetyksessä.
Mihin on kadonnut se että asiat vain hoidettaisiin ja oltaisiin tyytyväisiä siihen että ne on nyt tehty?
6 kommenttia:
No eihän se nyt mitenkään voi käydä päinsä, että asiat vain hoidettaisiin eleettömästi ja ripeästi. Täytyyhän kaikista tapauksista luoda sensaatio, sellainen joka takaa kymmeniä- tai satojatuhansia klikkauksia ja ennenkaikkea mainostajille hyviä tilaisuuksia markkinointiin.
Markkinointi tätä yhteiskuntaa ohjaa, ei terve järki.
Itsekin olen tätä tapausta ja sen oikeellisuutta pohtinut. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen siihen, miten vaarallinen asia saatiin hoidettua nähdäkseni pienimmän mahdollisen haitan kautta. Ongelma kuitenkin on, ettei tämän kyseisen poliisimiehen toiminta ollut lain kirjaimen eikä hengen mukaista, joita molempia poliisin pitäisi kaikessa toiminnassaan noudattaa, jopa silloin kun se haittaa yleisesti hyväksyttävään tavoitteeseen pääsyä. Muuten voidaan olla helposti kaltevalla pinnalla, joka viettää kohti korruptiota ja poliisin mielivaltaa.
Poliisin lain kirjaimen ja hengen mukainen toimintakin kun on viime aikoina saanut huolestuttavia ellei peräti hälyttäviä piirteitä. Itseäni suorastaan järkytti taannoinen tapaus, jossa kansalainen oli herännyt poliisin takoessa hänen asuntonsa ovea. Avattuaan sen hän sai nähdäkseen kotietsintämääräyksen, jossa oli asunnon osoite mutta sen edellisen asukkaan nimi. Tämä oli jättänyt tekemättä muuttoilmoituksen, ja ko. osoite oli ainoa mikä polisilla oli.
Kansalainen todisti oman henkilöllisyytensä poliisille ja uskoi asian olevan sillä selvä. Ei ollut, vaan häneltä alettiin tivata tietoja haun kohteena olevasta edellisestä asukkaasta, jota hän ei tuntenut eikä ymmärtääkseni ollut koskaan tavannutkaan. Lopulta kenttäjohtaja soitti tutkinnanjohtaja-ylikomisariolle asiasta, jolloin tämä määräsi kotietsinnän suoritettavaksi tähän asuntoon! Asuntoon, jonka asukas ei ollut syyllistynyt yhtään mihinkään eikä hänellä ollut mitään tekemistä poliisin virkatoimen kohteen kanssa!
Asiasta muistaakseni valitettiin asianomaisiin instansseihin ja päätöskin oli, ettei tuollaista tehdä. Mutta se ei muutu tekemättömäksi, ja kuten sanottu, toiminta oli täysin käsittämätöntä viranomaisen mielivaltaa: kun on kerran lupa ratsata asunto, niin se ratsataan, mitä siitä ettei se enää liitykään tutkittavaan asiaan.
Tässä valossa minun on hieman vaikea ajatella pelkästään positiivisesti toimintaa, jossa poliisivirkamies tekee suorastaan lain vastaisia päätöksiä omin päin, vaikka toiminnalla tavoiteltaisiinkin yleisen ja yhteisen turvallisuuden maksimoimista haitat minimoiden. En silti olisi tälle poliisimiehelle rangaistustakaan vaatimassa, edellämainituista syistä.
Nämä ovat hankalia kysymyksiä, kerta kaikkiaan.
Tervehdy Yksi Turkulaanen ja Qroquius Kad ja kiitos kommenteista.
Turkkuseen: Itse väittäisin juurikin niin että jos tuollaisella asialla olisi hierottu riittävästi jonkun sopicvassa asemassa olevan egoa, olisi tästä aiheesta oltu myöntämässä mitalia.
Qroquius: Toisaalta asiassa on kyllä tuokin puoli, ymmärrän näkökulman hyvin. Kuitenkin todellisessa maailmassa pelkästään mustalla ja valkoisella kävely ei oikeastaan onnistu. Meinaan kun oikea ja väärä, laiton ja laillinen ovat usein kiinni katsantokannasta. Tässäkin on mielestäni selkeästi esillä näiden kahden ajoittainen ristiriita: toimittiin oikein, mutta ei aivan laillisessti.
Olen huomannut että poliisin viran hoitamisessakin on suuria eroja siinä millaisessa ympäristössä kyseinen viranomainen toimii. Toisilla alueilla toimii edelleen se että vallesmannia kunnioitetaan kun se sattuu olemaan paikalla on toimittu väärin, ja muuten jatketaan elämää normaalisti. Tarkoitan tällä sitä tosiasiaa myös poliisin puolelta että Suomessakin on alueita joilla on yhtä poliisia kohden vähintään useamman kymmenen neliökilometrin, ja satojen ihmisten, kokoinen alue. Varsinkin tällaisilla alueella totaalinen musta-valkoajattelu ei vain mielestäni toimi.
Tätä tapausta voitaisiin oikeastaan peilata erääseen toiseen, sinänsä erilaiseen mutta oikeusfilosofisesti samankaltaiseen tapaukseen, jonka autokoulunopettajani minulle kertoi viime vuosituhannella.
Kolme miestä oli lähtenyt mökille saunomaan. Oli otettu iloiseksi tekeviä juomia, mutta ilo loppui äkisti kun yksi heistä löi klapeja pilkkoessaan kirveellä pahasti sääreensä. Nyt laskeskeltiiin nopeasti kuka on ottanut vähiten, sitten autoon ja ajamaan ensiapuun. Perille tultua kuski myönsi oma-aloitteisesti ajaneensa vaikutuksen alaisena. Tapaus meni käräjille liikennejuopumuksena, jonka käsittelyssä otettiin huomioon erittäin lieventävät asianhaarat. En muista enää, kertoiko hän mikä oli päätös; tottapa siitä langetettiin jokin seuraamus, mutta ilmeisesti varsin lievä.
Nähdäkseni tämän poliisimiehen toimintaa nyt ja hänen kollegoidensa vastaavia toimia mahdollisessa tulevaisuudessa voisi katsoa juuri tämän tapauksen näkökulmasta?
Ymmärrän QK:n näkemyksen, siinä on omat hyvät perusteensa. Mutta näkisin myös, että nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan siinä, että on arvioitu asian aiheuttama vaara. Toisessa tapauksessa oikein, toisessa väärin. QK:n tapaus on selvää viranomaisen mielivaltaa. Rynkkytapauksessa on käytetty selkeää käytännön järkeä ja estetty mahdollinen, huomattavan suuri paha. Mutta tunnen itse virkakoneiston hyvin, ja siellä on hyvin yleinen se "väärin sammutettu"-ilmiö.
Qroquius: Näin vähintäänkin toivoa saattaa, mutta hieman pelkään että tuomio tulee lankeamaan "raskaalla vasaralla"...
Tervehdys Yrjö ja kiitos kommentista.
Täytyy myöntää että tuo termi "väärin sammutettu" kyllä toisaalta kiteyttää asiaa monessa yhteydessä. Varsinkin julkishallinnon puolella olen itsekin havainnut tätä "Asiahan tuli kuntoon, mutta koska sitä ei tehty oikein, tulee joku asiasta saattaa vastuuseen"- mentaliteettia. Tavan ihmistä tuo kyllä ajoittain pistää ihmetyttämään, mutta tuota korkeampaa yliopistotutkintoa ei ole vielä tullut hankittua...
Lähetä kommentti