Olen seurannut viimeaikoina laajenevalla mielenkiinnolla niin SOTE- sotkuilua kuin poliittista ilmapiirin muutosta maassamme. En voi olla pohtimatta jälleen kerran sitä todellisuuden tasoa millä päättäjämme oikeastaan asustavat. Niin SOTE ehdotuksissa joissa maakunnat jäävät utopistisen toivemaailman jalkoihin kuin liikennekaariuudistusten myötä. Jään vahvasti pohtimaan sitä miten kauas ihminen voikaan realismista ajautua.
Kokonaisuudessaan mielestäni kyse on siitä että päätöksenteko on järjestelmässä liian kaukana päätöksen toteuttamisesta. Suurimman osan päätösten kohdalla vaikutus ei todellisuudessa näy arkadian mäellä kuin tilastotietona ja todellinen vaikutus jää päättäjiltä näin kokematta .
Jäin kesällä pyörittelemään ajatusta siitä että päätöksenteon voisi järjestää fiksumminkin nykyteknologiaa hyödyntäen. Edustajistomme tulisi edustaa koko Suomea. Kukin toivon mukaan niitä vaalipiirejä joista on tullut valituksi. Kuitenkin jotta esim. vesantolainen edustaja kykenisi edustamaan todella alueensa asioita valtakunnan tasolla, tulee hänen muuttaa Helsinkiin näin tehdäkseen. Tästä pääsemme vääjäämättömään todellisuuden muokkautumiseen. Lukijani varmasti tunnistavat käsitteen aikaisemmista teksteistäni.
Miten voimme todella olettaa edustajiston joka asuu pääkaupunkiseudulla, tämän palveluiden, tieverkon ja julkisen liikenteen huomassa kykenevän säilyttämään kontaktin esim. juuri sinne vesantolaisen pienyrittäjän näkökulmaan ja ongelmiin.
Eikö touhua voitaisi hoitaa sekä tehokkaammin että yksinkertaisesti paremmin esim. etäyhteyksiä hyödyntämällä? Miksei virkaan valituilla edustajilla voisi olla työhuone sillä paikkakunnalta josta he ovat lähtöisin ja asiat hoituisivat sieltä? Tekniikka tämän kyllä mahdollistaisi. Myöskin pakolliset läsnäolopäivät muuttuisivat näin luonnollisesti oikeasti pakollisiksi eivätkä vain nykyisiksi "tule paikalle jos tahdot" kokoontumisiksi. Näin edustajistomme voisi edes teoreettisesti säilyttää kontaktin niihin kaukaisiinkin alueisiin joita tekemänsä päätökset koskevat. Päätösten valmistelutyö, puheenvuorojen valmistelu ja suurin osa valiokuntatyöskentelystä kun on myös paperityötä. Nykyisin paperityöt toteutetaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuitenkin jo sähköisessä muodossa niin vastaanottajan fyysisellä sijainnilla ei yksinkertaisesti ole merkitystä.
Varsinkin maakuntauudistuksen ja SOTEn myötä olen ihmetellyt vähintäänkin voimakkaasti sitä miten tietyt realistiset tosiasiat voidaan unohtaa.
Hyvänä esimerkkinä tästä on väite jota kumottiin mediassa myön mm. Bernerin toimesta: Suomen tieverkosto olisi huonossa kunnossa. Perusteluihin kuului se että rahaa on laitettu paljon ja liikennekuolemien määrä on tippunut. Kuitenkin suurin vaikuttaja liikennekuolemien tippumiseen kuitenkin on autojen turvavälineiden lisääntyminen ja suuremmilta osiltaan juurikin tuo teiden heikko kunto. Ihan sama vaikka alla olisi kuplamuovista valmistettu katumaasturi, jos tiessä on pään kokoisia reikiä, tai sillä pystyy luistelemaan kohottaa se kummasti kaasujalkaa kenellä tahansa...
5 kommenttia:
Hienoa, että Lakeudenmieskin on aktivoitunut. Tuo idea on aika mielenkiintoinen. Ainakin se antaisi mahdollisuuden äänestäjille antaa suoraa palautetta. Mitä tulee syrjäseuturasismiin niin sanon sen saman mitä olen sanonut monesti eli 1970-luvulla verorasite oli nykyistä pienempi ja silti jokaisessa pikkukunnassa oli terveyskeskus, koulu ja kirjasto. Nyt verorasite lisääntyy jatkuvasti ja valtio ottaa velkaa ja kyseiset palvelut löytyvät enää lähinnä maakuntien pääkaupungeista. Minnekäs se lisääntyvä verorasite oikein tuhlataan?
Tervehdys Yrjö.
Olen huomannut usein viime vuosina pohtivani kysymystä "miksi asiat on pakko tehdä vaikeimman, kalliimman ja hankalimman kautta?" PAlveleekohan se jotakin uskonnollista vakaumusta?
Itse asiassa ajatus tuosta "etäedustajistosta" (ja itseasiassa he eivät olisi "etänä" kuin toisistaan) on juolahtanut mieleeni jo -90 luvulla.
Tällöin jututin häiskää joka oli ollut päivittämässä eduskunnan videojärjestelmää uuteen standardiin. Eli siellä siis on jo -70 luvulta ollut videojärjestelmä jolla jokainen edustaja pystyy seuraamaan esim täysistuntoja omasta työhuoneestaan käsin.
Se mitä minä mietin on se että onko tuon kopin pakko olla Helsingissä.
Kaikesta päätellen todellisuudesta vieraantuminen on virus, joka lisääntyy pääkaupunkiseudulla eksponentiaalisesti. Erityisesti se iskee päättävissä asemissa oleviin. Duunaristatus toimii puolestaan kuin rokote tai immuniteetti.
Kiitos kuuluu ihan omalle kansalle, joka äänestyskopissa kokee mystisen aivojen oikosulun. Tähän on tultu. Asiat on niin paljon persiillään, että odotan jännässä seuraaavia eduskuntavaaleja. Asiaan kun olisi mahdollista tehdä korjausta. Siihen kun alkaa olla ihan viimeiset hetket.
Bisnesmaailmassa alkaa olla monin paikoin tilanne jossa tiettyä työtä, projektia tms., tekevä porukka on a) ympäri Suomea Oulusta Vaasan, Kuopion, Joensuun ja Turun kautta PK.seudulle B) Intiassa, Puolassa, Tsekissä eli kaikki kokoukset ovat etäkokouksia koska mitään yhteistä paikkakuntaa ei ole. Samaan paikkaan saatetaan kokoontua kerran kuukaudessa tai parissa.
Aivan hyvin poliitikot voisivat tehdä aivan saman. Firmat ovatkin vähentäneet neukkareidensa lukumäärän jo naurettavan pieneksi, ei kokoontuminen saman pöydän ääreen enää edes onnistuisikaan. Se vaatii pari tietoteknistä sovellusta ja osaamisen niiden käyttöön. No, ehkä yhteyksien ja sovellusten tietoturvaan menisi joku sentti, mutta eikös niillä kansanedustajilla ole läppärit jo nyt ja kai niiden turvallisuudesta on huolehdittu, joten ehkä kovin paljoa ei ehkä edes tarvittaisi.
Tervehdys Tita ja Thorvald ja kiitokset kommenteista.
Tita:
Tuo todellisuudesta vieraantuminen on minusta saanut jo sellaisia ilmenemismuotoja että alkaa ihmetyttämään miksi tällaista tilaa ei kutsuta joukkopsykoosiksi. Monet asiat pääkaupunkiseudulla ovat todellakin sellaista arkitodellisuutta mihin muualla ei päästä edes yrittämällä ja pyhäpäivinä.
Thorvald:
Tuo on juurikin totta. Varsinkin mikäli teet töitä kansainvälisellä markkinoilla ja operointikieli on englanti niin virtuaaliassistentti intiasta on ainut järkevä vaihtoehto. Suurin osa edustajistosta USA:Ssa käyttää intialaista VA:ta. (tutkimus edelliseltä vuodelta) Paikkasidonnaisuus onkin nykymaailmassa ainoastaan valinnainen haitta. Myöskin nuo tanssiaskeleet joita tulee esittää eduskunnan käytävillä, kabineteissa ja eri toten siellä valtuustosalissa, palvelevat itseasiassa asioiden eteenpäin saattamista ja ratkaisemista todella huonosti.
Voi olla että olen hiukan liika jäykkäniskaisesti ratkaisukeskeinen yksilö, mutta mielestäni olisi aika heretä siihen ettei kaikkea ole pakko tehdä typerästi, tehottomasti ja kalliisti jos vaihtoehtojakin todella on olemassa.
Vielä loppukaneettina: 4 vuotta sitten meidät valittiin teknologiaorientoituneimmaksi kansaksi maailmassa ja meillä on edelleen puhujanpönttö...
Lähetä kommentti