Olen nyt hyvin pitkällisesti seurannut keskustelua maahanmuutosta ja sitä helpottamaan säädetyistä laeista ja asetuksista. Mielestäni ristiriitaisin perustelu ulkomaalaisten haalimiseen Suomeen on se, että suomalainen työvoimapula tulee iskemään ja ulkomaista työvoimaa tullaan tarvitsemaan kipeästi lähivuosikymmenien aikana.
Tällainen ajattelumalli mielestäni aliarvioi innovatiivisuudessa maailman yhtä kärkimaista eli Suomea. Katsotaanpa hetki mitä olemme oppineet historiasta: teollistumisen aikakauden alkaessa tarvittiin valtava määrä työvoimaa tuottamaan valmiita tuotteita ja palveluita. Esim. 1 kpl Fordin tehtaiden kokoonpanolinjoja työllisti aikoinaan n.1500 henkilöä, nykyään yhtä kokoonpanolinjaa pyörittää n. 50 henkilöä. Tämä suhde kuvaa mielestäni hyvin havainnollisesti sitä muutosta miten toiminta on tehostunut. Ja myöskin sitä pelkoa mikä mielestäni päättäjiltä usein unohtuu tässä keskustelussa.
Oletettavaa työvoimaa haalitaan mielestäni haalimisen vuoksi, varsinkin useissa päätöksissä keskittyen seuraavan sukupolven työllistymiseen. Tässä mielestäni todellakin aliarvioidaan markkinoiden muuntautumiskykyisyys ja sopeutuminen. Suomalainen yritysmaailma on aina ollut tunnettu kyvystään sopeutua ja tuottaa toimintoja uudella tavalla, hyvänä esimerkkinä eräs pirkanmaan maakunnassa sijaitseva firma joka havaitsi kumisaappaiden ja autonrenkaiden myynnin hiipuneen lamavuosina.
Väitän ettei yksikään yritysjohtaja suostu istumaan käsiensä päällä ja tekemään asioita aivan kuten ennenkin, lopulta tuumaten että "No nyt se työvoima sitten loppui eikä me enää pystytä vastaamaan näihin tilauksiin"
Suomalaisessa mediassa ja politiikantekijöiden puheenvuoroissa demonisoidaan muutos, ja lähdetään siitä lähtökohdasta että ensin on taattava mahdollisuus markkinatalouden tarpeen tyydyttämiseksi samanlaisella volyymillä kuin tällä hetkellä on tarpeen tuotteiden ja palveluiden tuottamiseksi. Väitän kuitenkin että muutos on sellaista että se tulee joka tapauksessa, halusi tai vastusti sitä tai ei. Tämä luo mielestäni kauhukuvan siitä että mitä tapahtuu jos nyt haalitaan työvoimaa tyydyttämään jatkossa uhkaava työvoimapula ja jos uudet palvelu- ja tuotantoinnovaatiot aiheuttavatkin sen ettei työvoimaa näin ollen tarvitakaan niin paljon?
Haasteeksi mielestäni juurikin nousee se että nyt haalitaan ulkopuolista työvoimaa suomeen sillä ajatuksella että nämä henkilöt jossain vaiheessa integroituvat osaksi suomalaista työvoimaelämää, kuitenkin siihen asti ennenkuin tämä on täysin realistista on olemassa tilanne jossa ulkopuolista, (voidaan lukea myös monikulttuurista) työvoimaa ei ole mahdollista käyttää kuin suorittajaportaassa, ja sielläkin rajoitetusti. Suomessa on totuttu siihen että yrityksissä keksitään uusia innovaatioita ja integroidaan niitä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja arkielämää, haasteena on vain se että miten voidaan olettaa että ulkopuolisella työvoimalla on mahdollisuus tuntea suomen kieltä ja kulttuuria niin paljon että tämä olisi mahdollista.
Markkinatalous on aina vastannut Suomessa talouden haasteisiin. Kyky tähän sopeutumiseen Suomessa on kansainvälisten vertailujenkin puitteissa kärkikastia, Suomessa on mm. yli 70 vuotiaita yrityksiä huomattavasti paljon enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Tämä on kuitenkin mielestäni se mikä unohtuu täysin. Mikäli työvoimaa haalitaan vastaamaan tämänhetkistä tarvetta 10 - 20 vuoden päästä tehdään mielestäni vahingollista eilisen politiikkaa.
Mitäköhän olisi tapahtunut yhdysvaltain taloudelle mikäli he olisivat tietoisesti alkaneet haalimaan työvoimaa niin paljon että se pystyy vastaamaan Fordin ja Gm:n tulevaan työvoimatarpaaseen ennen liukuhihnojen keksimistä? Saatikka sitten mikäli työvoimaa olisi haalittu 2. maailman sodan jälkeen sillä ajatuksella että tuotanto tulee jatkumaan samanlaisena seuraavat 20 vuotta?
Väitän että 2008 taloustaantuma ei olisi ollut mitään jos tällaista toimintaa olisi toimitettu silloin.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
maanantai 26. joulukuuta 2011
Suo, Kuokka ja Lammas
Täytyy myöntää että putosin itse hyväksi toviksi toivottomuuden
sudenkuoppaan. Siinäpä sitten innostuin tutkimaan ilmiötä ja tulin siihen
tulokseen etten ole ongelmani kanssa yksin, näyttää että suomalaiset ovat
niin kyllästyneitä älyttömään menoon että eivät jaksa edes valittaa.
Kuka muistaa n. 3-4 vuoden takaa kun bensan litrahinta lähenteli viimeksi
1,5 euroa? Mitä silloin tapahtui? Muistini palvellessa puhuttiin
polttoainekriisistä, ja otettiin suureen ääneen Suomen valtion
hätävarastotankkeja käyttöön jotta hintaa saadaan hillittyä.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Takavuosina muistan kiinteistönomistajien mellastaneen kiinteistöveron
nostosta.
Nyt kotitalousvähennys pienenee ja kiinteistöverotusta on vuosittain vain
hilattu koko ajan kireämmälle.
Tähän päälle kun läiskästään vielä se että maapohjan verotus nuijittiin
läpi niin mitäs tapahtuu:
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Eduskunnassa nuijitaan pöytään perustuslakiin tehtäviä muutoksia jotka
vaikuttavat suomen yhteiskunnalliseen asemaan Eu:ssa perustavanlaatuisesti,
ainoastaan ilmoituksella että " tämä nyt on tällainen muotoseikka"
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Sähkön hinta jatkaa kipuamistaan koko ajan. Takavuosina syytettiin hiekkoa
tuulivoiman saantia ja huonoa vesitilannetta. Nyt molemmat ovat
korjaantuneet. Jopa öljyn maailmanmarkkinahinta on laskenut kahteen
otteeseen kahden viimeisen vuoden aikana. Ja sähkön hinta vain nousee.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Jotenkin tuntuu että suomalaiset ovat omaksuneet ajatuksen siitä että nyt
on taantuma ja että nyt on tiukat ajat edessä. Se että Suomi on noussut
jaloilleen taantumasta tilastollisesti katsottuna järkyttävän nopeasti
unohdetaan yhtälöstä. Pidetään vain porukalla kiinni siitä oletuksesta että
kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi meille hyväksi vaikka emme sitä itse
tajuakaan.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy. Ja kiitellään että onneksi asiat
eivät sentään ole huonommin.
Jotenkin on vain niin järkyttävää tajuta että se kansa joka aikoinaan pisti
pettua leipään molempien puoliskojen edestä jotta pelto kynnetään, odottaa
nyt lautanen kourassa pellon laidalla ja lapioi siihen tippuvat rippeet
naamaansa samalla kun julkishallinnollinen koneisto etenee pellolla,
laajentaen toki peltoa aina tarvittaessa.
sudenkuoppaan. Siinäpä sitten innostuin tutkimaan ilmiötä ja tulin siihen
tulokseen etten ole ongelmani kanssa yksin, näyttää että suomalaiset ovat
niin kyllästyneitä älyttömään menoon että eivät jaksa edes valittaa.
Kuka muistaa n. 3-4 vuoden takaa kun bensan litrahinta lähenteli viimeksi
1,5 euroa? Mitä silloin tapahtui? Muistini palvellessa puhuttiin
polttoainekriisistä, ja otettiin suureen ääneen Suomen valtion
hätävarastotankkeja käyttöön jotta hintaa saadaan hillittyä.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Takavuosina muistan kiinteistönomistajien mellastaneen kiinteistöveron
nostosta.
Nyt kotitalousvähennys pienenee ja kiinteistöverotusta on vuosittain vain
hilattu koko ajan kireämmälle.
Tähän päälle kun läiskästään vielä se että maapohjan verotus nuijittiin
läpi niin mitäs tapahtuu:
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Eduskunnassa nuijitaan pöytään perustuslakiin tehtäviä muutoksia jotka
vaikuttavat suomen yhteiskunnalliseen asemaan Eu:ssa perustavanlaatuisesti,
ainoastaan ilmoituksella että " tämä nyt on tällainen muotoseikka"
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Sähkön hinta jatkaa kipuamistaan koko ajan. Takavuosina syytettiin hiekkoa
tuulivoiman saantia ja huonoa vesitilannetta. Nyt molemmat ovat
korjaantuneet. Jopa öljyn maailmanmarkkinahinta on laskenut kahteen
otteeseen kahden viimeisen vuoden aikana. Ja sähkön hinta vain nousee.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy.
Jotenkin tuntuu että suomalaiset ovat omaksuneet ajatuksen siitä että nyt
on taantuma ja että nyt on tiukat ajat edessä. Se että Suomi on noussut
jaloilleen taantumasta tilastollisesti katsottuna järkyttävän nopeasti
unohdetaan yhtälöstä. Pidetään vain porukalla kiinni siitä oletuksesta että
kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi meille hyväksi vaikka emme sitä itse
tajuakaan.
Mitä nyt tehdään? Painetaan pää alas ja tuumataan että tätähän tämä on ja
lapioidaan suuhun mitä lautaselta löytyy. Ja kiitellään että onneksi asiat
eivät sentään ole huonommin.
Jotenkin on vain niin järkyttävää tajuta että se kansa joka aikoinaan pisti
pettua leipään molempien puoliskojen edestä jotta pelto kynnetään, odottaa
nyt lautanen kourassa pellon laidalla ja lapioi siihen tippuvat rippeet
naamaansa samalla kun julkishallinnollinen koneisto etenee pellolla,
laajentaen toki peltoa aina tarvittaessa.
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Suurin pyramidihuijaus vain laajenee.
Tarkoitukseni oli lisätä tämä edelliseen juttuuni mutta juttua vain tuntui syntyvän enemmän ja enemmän joten tässä se ihan omana osionaan:
90-luvun loppu oli kulta aikaa pyramidihuijauksille. Mutta Suurin pyramidihuijaus on käynnissä edelleen, vai mitä tuumaisit jos ostaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä kolmannelle osapuolelle, omistaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä jollekin toiselle osapuolelle, käyttäisit tuotetta ja maksaisit sen käytöstä jollekin toiselle osapuolelle, ja myisit tuotteen jonka myyntivoitosta maksaisit jollekin kolmannelle osapuolelle. Henkilökohtaisesti mieleeni piirtyy ajatus vedätyksestä.
Vaan kun 2,42 miljoonaa suomalaista tekee tämän mukisematta se on silloin hyväksyttävää, eikä siitä mukiseminen auttaisikaan sillä kyseessähän on valtion toiminta, ja kun valtio tekee jotakin niin se ei voi olla vedätystä. Kyseessähän on tietenkin autoverotus.
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkän aikaa poliitikkojen kaksinaamaisuus diesel-autojen määrän kasvun hillinässä. Ensin puhutaan hirveästi vihreiden arvojen puolesta, sitten ihmiset älyävät ruveta ostamaan diesel-autoja jotka saastuttavat ja kuluttavat vähemmän, mutta tässä vaiheessa herätään myös päättäjätasolla: jos ihmiset ostavat vähemmänkuluttavia autoja ja kun ne kuluttavat vielä halvemmalla verolla varustettua polttonestettä niin kassavirrathan pienenevät ja tilanteeseenhan on puututtava. Vihreät arvot lensivät 3 vuotta sitten ikkunasta kun autoverotusta uudistettiin. Tällöin veroon räpättiin "päästölisä" ja suomalaiset autothan kun ovat tunnetusti euroopan vanhimpia niin vanhoja dieselejähän se rokotti kaikista eniten. Nyttemmin toki helpotusta on tullut käyttövoimaveroon mutta sekin on satu kompensoitua: nostamalla dieselpolttonesteen verotusta koko ajan. Viimeisin korotusilmoitus joka tuli alkuviikosta verouudistusilmoituksen myötä teki ainakin meidän perheessä diesel-auton tarpeettomaksi. Se niistä vihreistä arvoista. Pelkäänpä että tässäkin mennään ruotsin mallin mukaan, kohta diesel on kalliimpaa kuin bensiini.
Kaikista eniten minua huolestuttaa uudistuksen vaikutus ammattikalustoon, ja tätä kautta kaikkeen muuhunkin. Sillä kuljetuskustannusten nousuhan näkyy automaattisesti kuluttajahinnoissa, leivän on tultava markettiin ja jos leivän tuominen maksaa enemmän niin silloin leipäkin maksaa enemmän. Näin ollen kaikki mitä tarvitsee kuljettaa maksaa kuluttajalle jatkossa enemmän. Onneksi tilastollisesti suomalaisten tulotaso on ollut tasaisessa nousussa jo vuosia.
Koko verouudistuksessa mielestäni tuoksahtaa hyvätuloisten pääkaupunkiseudulla asuvien korkeasti koulutettujen suosiminen.
Mietitäänpä:
Kuka kärsii verouudistuksesta kaikkein eniten?
Haja-asutusalueella asuva perusduunari joka omistaa talonsa ja päälle vielä jonkinverran jopa maata ja joutuu käymään autolla töissä. Tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset kuuluvat usein siihen kansanryhmään joka rentoutuu syöden hyvin, herkutellen ja ottaen jopa muutaman oluenkin, kunnes seuraavana aamuna palaavat taas autolla töihinsä hyvän välimatkan päähän.
Tässä ja tässä hieman lukemista joita löysin kirjoittelemisen jälkeen.
Ps. Tuossa laskin. Jos laskee tuon verohelpotuksen mikä tehtiin dieselautojen käyttövoimaveroon ja kompensoi sitä tuolla polttoaineverolla niin auton kuluttaessa 7,5 l 100 km:llä tulee valtion kirstuun enemmän tuloja kuin ennen verouudistusta jos ko. autolla ajetaan yli 8400 km vuodessa.
Että näin.
90-luvun loppu oli kulta aikaa pyramidihuijauksille. Mutta Suurin pyramidihuijaus on käynnissä edelleen, vai mitä tuumaisit jos ostaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä kolmannelle osapuolelle, omistaisit tuotteen josta maksaisit ylimääräistä jollekin toiselle osapuolelle, käyttäisit tuotetta ja maksaisit sen käytöstä jollekin toiselle osapuolelle, ja myisit tuotteen jonka myyntivoitosta maksaisit jollekin kolmannelle osapuolelle. Henkilökohtaisesti mieleeni piirtyy ajatus vedätyksestä.
Vaan kun 2,42 miljoonaa suomalaista tekee tämän mukisematta se on silloin hyväksyttävää, eikä siitä mukiseminen auttaisikaan sillä kyseessähän on valtion toiminta, ja kun valtio tekee jotakin niin se ei voi olla vedätystä. Kyseessähän on tietenkin autoverotus.
Itseäni on ihmetyttänyt jo pitkän aikaa poliitikkojen kaksinaamaisuus diesel-autojen määrän kasvun hillinässä. Ensin puhutaan hirveästi vihreiden arvojen puolesta, sitten ihmiset älyävät ruveta ostamaan diesel-autoja jotka saastuttavat ja kuluttavat vähemmän, mutta tässä vaiheessa herätään myös päättäjätasolla: jos ihmiset ostavat vähemmänkuluttavia autoja ja kun ne kuluttavat vielä halvemmalla verolla varustettua polttonestettä niin kassavirrathan pienenevät ja tilanteeseenhan on puututtava. Vihreät arvot lensivät 3 vuotta sitten ikkunasta kun autoverotusta uudistettiin. Tällöin veroon räpättiin "päästölisä" ja suomalaiset autothan kun ovat tunnetusti euroopan vanhimpia niin vanhoja dieselejähän se rokotti kaikista eniten. Nyttemmin toki helpotusta on tullut käyttövoimaveroon mutta sekin on satu kompensoitua: nostamalla dieselpolttonesteen verotusta koko ajan. Viimeisin korotusilmoitus joka tuli alkuviikosta verouudistusilmoituksen myötä teki ainakin meidän perheessä diesel-auton tarpeettomaksi. Se niistä vihreistä arvoista. Pelkäänpä että tässäkin mennään ruotsin mallin mukaan, kohta diesel on kalliimpaa kuin bensiini.
Kaikista eniten minua huolestuttaa uudistuksen vaikutus ammattikalustoon, ja tätä kautta kaikkeen muuhunkin. Sillä kuljetuskustannusten nousuhan näkyy automaattisesti kuluttajahinnoissa, leivän on tultava markettiin ja jos leivän tuominen maksaa enemmän niin silloin leipäkin maksaa enemmän. Näin ollen kaikki mitä tarvitsee kuljettaa maksaa kuluttajalle jatkossa enemmän. Onneksi tilastollisesti suomalaisten tulotaso on ollut tasaisessa nousussa jo vuosia.
Koko verouudistuksessa mielestäni tuoksahtaa hyvätuloisten pääkaupunkiseudulla asuvien korkeasti koulutettujen suosiminen.
Mietitäänpä:
Kuka kärsii verouudistuksesta kaikkein eniten?
Haja-asutusalueella asuva perusduunari joka omistaa talonsa ja päälle vielä jonkinverran jopa maata ja joutuu käymään autolla töissä. Tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset kuuluvat usein siihen kansanryhmään joka rentoutuu syöden hyvin, herkutellen ja ottaen jopa muutaman oluenkin, kunnes seuraavana aamuna palaavat taas autolla töihinsä hyvän välimatkan päähän.
Tässä ja tässä hieman lukemista joita löysin kirjoittelemisen jälkeen.
Ps. Tuossa laskin. Jos laskee tuon verohelpotuksen mikä tehtiin dieselautojen käyttövoimaveroon ja kompensoi sitä tuolla polttoaineverolla niin auton kuluttaessa 7,5 l 100 km:llä tulee valtion kirstuun enemmän tuloja kuin ennen verouudistusta jos ko. autolla ajetaan yli 8400 km vuodessa.
Että näin.
Lakeuden laidalta kaiun soittamaa
Lakeuden laidalta ei ole kaikunut mitään pitkään aikaan mutta ihmetelty täällä on sitäkin enemmän. Myönnän jättäneeni paitsi monta kiinnostavaa juttua kevään aikana, varsinkin vaalit. Jotenkin vain koin niin uskomattomana koko farssin: kansa äänestää, ja sitten ihmetellään suurella porukalla että kansa äänesti väärin.
Jotenkin kun minä vain yksinkertaisena ihmisenä olen aina olettanut että kansa valitsee itselleen edustajat ajamaan itselleen tärkeitä asioita. Noh se että 3. suurin puolue jätetään pois hallituksesta kertoo minun olleen väärässä ja katsantokantani olevan rahvaanomaisen yksinkertainen.
Vaaleista, niiden kulusta ja sen jälkeisestä suomalaisuuden nollaamiskamppanjastahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, minkä uskonkin muutaman vuosikymmenen sisään ilmestyvän jonkun toimesta, mutta päätän nyt pysyä näissä polttavimmissa aiheissa. Eiköhän tuo vaalikeskustelu ole blogistaniassa aika loppuun käyty.
Vihapuheista
Mieltäni on kaihertanut pitkään tämä vihapuhekeskustelu mutta jotenkin se on vielä pysynyt edes jollakin tavalla järkevänä. Vaan nyt räpsähti sen kuuluisan kamelin selkä: Tästä, ole hyvä.
Vihapuheet karsittava MAAMME-laulusta. Tämä oli vain yksinkertaisesti aihe josta ei pystynyt enää pitämään sitä päätään kiinni. Maamme-lauluhan on mielestäni perustellusti suomalaisuutta alleviivaava ja korostava, minun ymmärryksessäni on ollut sen olevan jollain tapaa tarkoituksenmukaistakin. Kyllähän siellä on kohtia joissa mainitaan syntyperäinen suomalaisuus ja taistelut. Vaan mainitaan nälänhätä ja kärsimyskin. Pitäisikö nämä sitten korvata suvaitsevaisuuden nimissä jollain "pehmeämmillä" ja paremmin sopivilla sanakäänteillä.
Jotenkin olen jaksanut kuunnella ruotsin vaakunan ruunauksen, suunnitelmat internetsisällön rajoittamisesta ja oppikirjojen sisällön muuttamisesta mutta tämä on vain jotakin mikä meni yksinkertaisen miehen hilseen yli.
Itse hyväksyn monikulttuurisuuden täysin, niin kauan kun minä en joudu sitä maksamaan eikä se rajoita minun elämääni. Tämä suvaitsevaisuushapatus on vain mielestäni mennyt niin armottoman pitkälle ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ei yhtään mitään. Olen aikaisemmin kirjoittanut positiivisesta erityiskohtelusta, sen yhteydessä luulin että jonkun näköinen pohja on saavutettu. Vaan ei, joku heitti sinne lapion.
Jotenkin vain koko ajatus siitä että minun tulisi muuttaa elämääni suvaitsevammaksi, varoa sanojani ja muokata käyttäytymistäni sen vuoksi että tänne muuttaa joku ulkomailta tekemään töitä ja elämään rauhaisaa elämää kuullostaa täysin järjettömältä.
Sama periaate jos viedään prosessityöskentelyyn niin vaadehan on seuraava: Firmaan A. tulee työntekijä Å joka on tottunut tekemään asiat toisin kuin firmassa A ne on tehty aina. Tällöin firma A muuttaa prosessejaan ja toimintatapojaan jotta työntekijä Å voi tehdä asiat aina niinkuin ennenkin.
Ja sitten ihmetellään minne ne rahat menevät.
Löysin vielä' asiasta seuraavan jutun. Jotenkin vain se että Suomi nostetaan taas jaloilleen, elvytetään taloutta tuetaan yrittämistä, estetään työttömyyden lisääntymistä ja lyhennetään kuoluttautumis aikaa ei vain minun päässäni kuullosta yhtä vakavalta kuin vihapuheet. Vaan onhan Tarjalla oikeus mielipiteeseensä.
Jotenkin kun minä vain yksinkertaisena ihmisenä olen aina olettanut että kansa valitsee itselleen edustajat ajamaan itselleen tärkeitä asioita. Noh se että 3. suurin puolue jätetään pois hallituksesta kertoo minun olleen väärässä ja katsantokantani olevan rahvaanomaisen yksinkertainen.
Vaaleista, niiden kulusta ja sen jälkeisestä suomalaisuuden nollaamiskamppanjastahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan, minkä uskonkin muutaman vuosikymmenen sisään ilmestyvän jonkun toimesta, mutta päätän nyt pysyä näissä polttavimmissa aiheissa. Eiköhän tuo vaalikeskustelu ole blogistaniassa aika loppuun käyty.
Vihapuheista
Mieltäni on kaihertanut pitkään tämä vihapuhekeskustelu mutta jotenkin se on vielä pysynyt edes jollakin tavalla järkevänä. Vaan nyt räpsähti sen kuuluisan kamelin selkä: Tästä, ole hyvä.
Vihapuheet karsittava MAAMME-laulusta. Tämä oli vain yksinkertaisesti aihe josta ei pystynyt enää pitämään sitä päätään kiinni. Maamme-lauluhan on mielestäni perustellusti suomalaisuutta alleviivaava ja korostava, minun ymmärryksessäni on ollut sen olevan jollain tapaa tarkoituksenmukaistakin. Kyllähän siellä on kohtia joissa mainitaan syntyperäinen suomalaisuus ja taistelut. Vaan mainitaan nälänhätä ja kärsimyskin. Pitäisikö nämä sitten korvata suvaitsevaisuuden nimissä jollain "pehmeämmillä" ja paremmin sopivilla sanakäänteillä.
Jotenkin olen jaksanut kuunnella ruotsin vaakunan ruunauksen, suunnitelmat internetsisällön rajoittamisesta ja oppikirjojen sisällön muuttamisesta mutta tämä on vain jotakin mikä meni yksinkertaisen miehen hilseen yli.
Itse hyväksyn monikulttuurisuuden täysin, niin kauan kun minä en joudu sitä maksamaan eikä se rajoita minun elämääni. Tämä suvaitsevaisuushapatus on vain mielestäni mennyt niin armottoman pitkälle ettei tässä ole enää mitään järkeä. Ei yhtään mitään. Olen aikaisemmin kirjoittanut positiivisesta erityiskohtelusta, sen yhteydessä luulin että jonkun näköinen pohja on saavutettu. Vaan ei, joku heitti sinne lapion.
Jotenkin vain koko ajatus siitä että minun tulisi muuttaa elämääni suvaitsevammaksi, varoa sanojani ja muokata käyttäytymistäni sen vuoksi että tänne muuttaa joku ulkomailta tekemään töitä ja elämään rauhaisaa elämää kuullostaa täysin järjettömältä.
Sama periaate jos viedään prosessityöskentelyyn niin vaadehan on seuraava: Firmaan A. tulee työntekijä Å joka on tottunut tekemään asiat toisin kuin firmassa A ne on tehty aina. Tällöin firma A muuttaa prosessejaan ja toimintatapojaan jotta työntekijä Å voi tehdä asiat aina niinkuin ennenkin.
Ja sitten ihmetellään minne ne rahat menevät.
Löysin vielä' asiasta seuraavan jutun. Jotenkin vain se että Suomi nostetaan taas jaloilleen, elvytetään taloutta tuetaan yrittämistä, estetään työttömyyden lisääntymistä ja lyhennetään kuoluttautumis aikaa ei vain minun päässäni kuullosta yhtä vakavalta kuin vihapuheet. Vaan onhan Tarjalla oikeus mielipiteeseensä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)