Olen jo pitkään ihmetellyt sitä kuinka suomalaisen kultturin, kansanperinteen ja identiteetin tuhoamisesta on tehty jo ihan julkisesti hyväksyttävä prosessi. Varsinaisen innostuksen juttuuni poimin tästä blogikirjoituksesta.
Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä että tässä ollaan laajassa mittakaavassa tuuottamassa länsimaisen sivistysvaltion sukeltamista. Kuitenkin olen ihmetellyt seuraavaa asiaa jo hyvin, hyvin pitkään: Miksi suomalaisen identiteetin puolustamisesta on annettu tulla kriminalisoitu toimi?
Lähtökohtaisesti tämä jaksaa ihmetyttää kun tutkii maailman ja kansallisen politiikan sekä multikultturismin suhteita vaikkapa -90 luvulla ja tätä edeltäen. Tällöin mm. Ranska, Venäjä ja Italia ainakin suorittivat varsin "lokeroivaa" kansallispolitiikkaa suhteessa ulkomaihin. Näissä maissa ulkopuolelta tulevien virikkeiden tarjonta oli hyvin seulottua. Kulutushyödykkeisiin tuli olla merkittynä kyseisen maan kielellä kaikki tarvittavat tiedot, muuta kieltä ei ollut. Maininta alkuperäismaasta sai tietenkin olla, mutta siihen se jäikin. Tässä kielen ja kulttuurin suojaamisessa mentiin niin pitkälle että kaikki tv-ohjelmat dubattiin. Ei siksi että ihmiset eivät olisi osanneet lukea vaan siksi että sillä "suojeltiin äidinkielellistä puhtautta". Kulttuurilliset vaikutukset tarkasteltiin aina kohdemaan tarpeiden ja oman kulttuuriperimän kautta.
Mielestäni hyvänä esimerkkinä näyttäytyy juurikin Ranska. Koemme usein samanhenkisyyttä ranskalaisten kanssa sillä olemme kansakuntana kokeneet saman, molemmat ovat olleet ylivoimaisen vastustajan ikeen alla ja molemmat ovat selvinneet tästä. Kuitenkin merkittävää mielestäni on se mitä tapahtui vuosikymmeniä tämän jälkeen. Edelleenkin kun törmää ranskalaiseen ihmiseen ja puheeksi tulee hänen kansallisuutensa, niin sillä hetkellä puheen taustalle nousee sinivalkoiset röyhelöt, kultaiset kokardit ja ylpeys. Tämän jälkeen kuuluu "Olen ranskalainen"
Suomalaiset ovat nuijittu olemaan omasta olemassaolostaan pahoillaan, ja nuijiminen jatkuu edelleen. Jotenkin se että Suomi ryhtyisi aktiivisesti suojelemaan suvereeniuttaan itsenäisenä valtiona, kuulostaa heti sulkeutuneisuudelta ja vähintään tuomittavalta. Päätöksien ja toimintojen perustemista "suomalaiseen perinteeseen" katsotaan lähtökohtaisesti vinoon.
Suomalaisen tulisi olla globaali, maailmankansalainen, hyväksyvä, tuomitsematon ja ymmärtää olevansa vain mitättömän pieni tekijä asioiden suuressa mittakaavassa.
Kuitenkin vastavirtaan uiden liitän tähän muistutuksen sanana siitä mitä koen että nimenomaisesti Suomen ansiolistalle osuvan:
Olemme olleet turkistuotannon teollisuusmahti euroopassa.
Olemme selvinneet Ruotsin vallan alla.
Ruotsin suurvallan perusta, kevyt ratsuväki oli suomalainen.
Olemme selviytyneet Venäjän vallan alla.
Molempien valtakausien aikana olemme säilyttäneet oman kielemme.
Venäjän vallan aikaisen kulttuurin ja kielen puhdistuskamppanjasta huolimatta säilytimme omamme.
Olemme selviytyneet taistelusta ylivoimaista vihollista vastaan huonoilla varusteilla ja heikolla huoltoketjulla.
Omaamme valtavan määrän suomalaista perinnettä.
Omaamme oman kansalliseepoksen.
Olemme kriisi toisensa jälkeen nousseet.
Olemme kyenneet sopeutumaan, lähtemään toisten valtioiden alueelle töihin ja palanneet taas jälleenrakentamaan kotimaatamme.
Olemme teollistuneet tehokkaimmin modernin maailman aikaan, ja nousseet agraarivaltiosta hyvinvointivaltioksi sadassa vuodessa.
Olemme oppineet tulemaan toimeen, ja loistamaan sillä mitä meillä on.
Olemme edenneet maailmanpolitiikassa lilliputtivaltiosta näkyväksi toimijaksi.
Olemme oppineet selviytymään suomalaisina.
Joudun tätä lukiessa muistuttamaan kyllä itselleni, minun tulisi hävetä, olenhan minä suomalainen varautunut tuppisuinen jäärä.
6 kommenttia:
En pysty sanomaan, milloin suomalaisuuden mitätöinti muuttui muodiksi, mutta kauan se on jo kestänyt. Sehän on älyllisesti laiskan ihmisen ratkaisu, sillä ei tarvitse kuin mollata Suomea ja suomalaisuutta, niin sillä kuittaakin itsensä intelligentsian jäseneksi. Mutta MIKSI tämä aikanaan alkoi? Piru tietää, vaan ei kerro.
Hei
Jokin aika sitten kirjoitin tästä samaisesta asiasta yhdelle kansanedustajalle. En odottanut vastausta viestiin, vaan viestin tarkoitus oli kannustaa edelleen jatkamaan samalla linjalla. Eli pitämään kiinni Suomalaisuudesta ja olemaan ylpeä siitä. Niin tekevät kaikki oikeasti sivistyneet kansakunnatkin.
Olla ylpeä Suomalaisuudesta, ei missään tapauksessa saa pyydellä anteeksi olemassaoloaan muiden maiden ja kansojen edessä. Tätäkin kyllä yritetään Suomessa tiettyjen ryhmien ja "poliittista agendaa" noudattavien toimesta saada aikaan.
Hyvä kirjoitus!
S.E.P.
Kiitos Yrjölle ja Anonyymille kommenteista
Yrjö: luulen vakaasti että aikoinaan oli toiminnalla hyvä tarkoitus, joku ehkä ryhtyi herättelemään suomalaisia tarkoituksellisesti rajuin sanakääntein ravistellakseen ihmisiä heräämään katsomaan maailmaa vähän laajemmalti kuin pelkästään oman tuvan seinien sisällä, tämä kuitenkin meni yli. Luulen että tämä joku saikin poliittista näkyvyyttä ja mielipiteitään kuulumaan, sehän johtaa automaattisesti siihen että tätä toimintaa sitten täytyy kopioida, ja jotta kopio säilyttää tehonsa on pakko keksiä jotain jyrkempää kuin edellisen aallon edustajat.
En siis väitä tietäväni, mutta pitäisin tätä ihan mahdollisena ajatuksena.
Ano: olen kanssasi samaa mieltä siitä että meidän tulisi muistaa ketä me olemme ja olla ylpeitä siitä että me olemme. Kansallisen historiamme valossa meidän ei pitäisi olla. Ei ainakaan sitä mitä me todellisuudessa olemme, ehkä jokin karjalan osavaltiota muistuttava siirtokunta olisi kaikkien vaiheidemme jälkeen se mitä meidän pitäisi olla.
Kuitenkin kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti olemme suomalaisia.
Ja sen sanominen ääneen ja ylpeänä johtaa nykyisin tulkintaan kansallismielisyydestä, joka mielletään synonyymiksi natsismille.
Yrjö kysyi kysymyksen miksi, minä pidän edelleen kiinni kysymyksestä milloin, koska kyllä me tiedämme ettei kansallismielinen tarkoita terroristia, kyllä me tiedämme ettei kotimaataan arvossa pitävä halua alistaa muita, ja kyllä me tiedämme ettei kansallisen identiteetin omaaminen ole rikos, mutta silti näihin suhtaudutaan nykyisin juuri niin. Milloin tämä kaikki kippasi katolleen?
Olen seurannut asioita melko tarkkaan sanotaanko 1990-luvulta lähtien ja totean, että kysymykseesi "milloin" on sinänsä vaikeaa vastata, mutta stetsontuntumalta toteaisin, että tämä alkoi silloin kun Helsingin Sanomien Nyt-liite aloitti toimintansa 1990-luvun puolessa välissä. Siihen lehteen kerättiin kaikki vihervasemmistolaiset hörhöt. Asia levisi laajemmalle vuoden 2000 kieppeillä ja siitä tuli valtavirtaa vuoden 2005 jälkeen. Sen jälkeen kansallismielisyys alettiin nähdä synonyyminä fasismille.
Kulttuurimarxismi se on mikä meitä vie. 1960-luvulla stalinistit alkoivat rummuttaa kansainvälisyyttä ja solidarisuutta, ruotsalaiset taasen omaa etevyyttään, suomalainen olkoon seurakunnassa hiljaa! Siis jatkumona noille kahdelle meitä riistäneelle suurvallalle lakeijoineen on synnytetty tilanne, jossa suomalaisuutta mitätöidään toiseuden etua ajaessa. Sittemin nämä stalinistit/taistolaiset sekä bättre (sämre) folk -eliitti ovat vanhentuneet mutta samalla he ovat kouluttaneet jatkajansa ja seuraava sukupolvi on aina hiukan edeltäjiään radikaalimpaa.
Nyt kun yle etunenässä on löytänyt suomalaisiin kohdistunutta rasismia Yhdysvaltoihin muuttaneita kohtaan niin olisiko jo aika aloittaa tämän rasismin tutkinta siltä ajalta kun Ruotsi hallinnoi täällä? Mestaustuomiot suomen puhumisesta ovat ainakin minun mielestäni kovempaa rasisimia kuin alaälyiseksi pottunokaksi haukkuminen...
-Tvälups-
Tervehdys taisteluvälineupseerille ja kiitos kommentista.
Mestauttaminen ilmentää kyllä aikalailla äärimmäisyyksiin vietyä rasismia, mutta toisaalta rasismihan on olemassa vain silloin kun sitä pidetään paheksuttavana. Juurikin tuo sukupolvelta toiselle siirtynyt Pyhä Tehtävä on mielestäni ongelman ydin, ei niinkään se että kukaan oikeastaan tietäisi mitä tällaisella toiminnalla ajetaan takaa mutta Pyhissä Tehtävissä sillä harvemmin on merkitystä.
Yrjö, kiitos kommentista.
Ajan hermoilla elämisesi on varmastikin ollut varsin aktiivista kovin pitkään, blogisi antaa tästä varsin tukevaa näytettä, ja siksi pitäisinkin tuota aikajanakuvausta varsin luotettavana. Samalla koen että tuo selitys tuo pientä valoa siihen "miksi" kyssymykseen.
Niinkuin monessa jutussa ja kommenteissa on esille tullut ei suomalaisuuden demonisointi ole ollut mikään systemaattinen suunnitelma, vaan kiukkuisten ja pettyneiden yksilöiden toimittamaa angstia, joka on luonut ympärilleen imun. Tämä imu ilmeisemmin ikäväksemme sattui niin hyvin kohdalleen että tämä samanhenkisten ihmisten porukka sai itselleen mediatilaa sopivasti silloin kun ihmiset joutuivat hyväksymään median lausumat loihelausumat totuuksina ja varsinaista tarkastuskanavaa ei ollut. Juurikin kuvaamaasi aikajanaan liittyy mielestäni se hetki kun printtimedian tuottamat uutiset ryhtyivät muuttumaan faktuaalisesta tiedosta mielipidekirjoituksiksi. Ja lopputulos on nyt sylissämme.
Lähetä kommentti