Koulusurmista

Kauhajoen kouluampumisten tuotoksena on sytynyt työryhmän
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135252976918
pohdinto jossa mainitaan mm. käsiaseiden poiskerääminen tyystin. Yrjöperskeles käsittelee asiaa blogissaan varsin osuvasti joten jätän tämän näkökulman hänen huolekseen. Mainitsen vain että kokonaiskustannus aseiden poiskeräämisestä tulisi aseharrastajille kohtuuttoman kalliiksi, pakkolunastusarvo kun ei ole suuren suuri.

Itse tartun tuohon mielenterveysongelmien havaitsemiseen ja hoitamiseen.
Nyt niitämme kauraa joka eteemme tilattiin 92 laman jälkeen, mielenterveyspalveluita leikattiin, nuorten ja koulujen terveydenhuollon toimintoja supistettiin. Silloisen ajattelutavan mukaan ei nuoria tarvinnut hoitaa, nehän ovat terveitä.

Mielestäni koko käsiasekeskustelu, sen paisuttellu ja pyörittely painaa hiljaiseksi sitä oikeaa ongelmaa. Kylä sen 12 henkeä saa hiljennettyä kirveelläkin, tahi leipäveitsellä. Eipä kukaan ole niitä poistamassa.

Mielestäni nyt onkin kyse siitä että nyt on havaittu että aikoinaan tehdyt päätökset ovat tuottaneet ei toivottua tulosta, nyt on saatavakin meteliä siksi aikaa kun ongelmat joko katoavat tahi saadaan kaikessa hiljaisuudessa ratkaistua, mieluummin katoavat.

Koulusurmien luvatussa maassa u.s.a ssahan on se järjestelmä ettei lääkäriin/terveydenhoitajalle/ammattiauttajalle pääse ellei siitä ole itse valmis maksamaan, ja nuoren mahdollisuudet maksaa normi lääkärin palkkio 75 dollaria sitä että pääsee myöntämään jollekulle että oikeasti ei enää jaksa, äiti vaatii, isä olettaa hyviä tuloksia.... Mitä tästä vääjäämättä seuraa?

Suomessa lääkäripalvelut eivät maksa täyttä määräänsä, yhteiskunta auttaa. Vaan kouluterveydenhuolto kun on monessa paikassa hoidettu niin että 7 koulla on yhteinen terveyden hoitaja joka käy päivystämässä ko. kouluilla vuoropäivinä 4 h kerrallaan. Koulukuraattoreitakin on 800 hlön kouussa 1 kpl. Opinto-ohjaajia on sitten hieman enemmän 1400 hlön kuolussa jo 2 kpl.

Mielestäni suurin ongelmamme ei ole se että meillä on liian lepsu asehankintajärjestelmä, ja aseiden omistajia ei testata 2 vuoden välein etteikö heidän psyykkeensä krakaa, vaan ongelma on nuoren mahdollisuuksissa saada apua.
Se että nykyisin on tapahtunut tilanteita joissa nuori ei enää jaksa ja purkaa turhautumisensa ympäristöönsä lahtaamalla satunnaisia tai vähemmän satunnaisia ihmisiä, kertoo mielestäni siitä että tilanne koetaan ylitsepääsemättömänä ja ympäristöstä lähtöisin olevana.

Toisaalta en osaa vastata kysymykseen mikä on ajanut ihmiset puuttumaan asiaan näin radikaalisti, mutta uskallan väittää ettei luoksemme tuleminen ja hätänsä esille tuominen ole helppoa. Mielestäni meidän tulisi muokata järjestelmäämme siihen suuntaan että nuoret saisivat tukea ja apua heidän ehdoillaan. Ei nuoren elämä pyöri varttuneemman tavoin aikataulun mukaan. Ei nuori lähde silloin 1,5 vkon päästä jonottamaan 4 h ajaksi että pääsee juttelemaan kuolutuerveydenhoitajalle.

Toinen asia mikä pistää erittäin pahasti silmään työryhmän pohdinnosta on :
"Tutkintalautakunta huomauttaa, että koulujen turvallisuussuunnitelmia koskeva ohjeistus on moninaista ja sekavaa. Koulujen turvallisuussuunnittelua edistäisi se, että eri ohjeistukset keskitettäisiin yhteen säännöllisesti päivitettävään asiakirjaan."
Mitenkä helvetissä asia on sitten nykyisin hoidettu?! Vuutuisessa toimitilojen palotarkastuksessa vaaditaan poikkeuksetta pelastussuunnitelman ajantasaisuus, selkeys, saatavuus ja työntekijöiden perehdytys. Jos joku näistä on klikannut on palotarkastajan ollut velvollisuus sulkea kyseisen yksikön siihen asti kunnes puutteet on korjattu.

Mielestäni jossain on pahasti vikaa koska nyt keskustelemme vain siitä kuinka aseet tulisi kieltää.
Minulta jos aseita meinaavat viedä niin voi olla että ne hukkuvat minulta juri ennen nimismiehen saapumista, minkäs tuolle mahtaa, muisti krakaa, mahtaako olla masennuksen poikastakin. Vaan mitäpä tuosta. Pyssyt on perkeleestä.