Suvaitsevaisuudesta.

Olen mielenkiinnolla seurannut ilmiötä suvaitsevaisuudesta ja sen leviämisestä kaikille elämän aloille, joka sinänsä on hyvä mutta liiallisuuksiin vietynä täysin luonnonvastaista.

Kamelin selkä katkesikin tämän tekstin saattelemana ja ryhdyin siis pohtimaan asiaa aivan kirjallisestikin. Kiitoksia Yrjölle.

Jos tarkastellaan ihmisen kehityshistoriaa ja jopa selviytymistä lajina, niin valikoivuus ja suvaitsemattomuus on näytellyt varsin suurta osaa näissä. Jotenkin nurinkuriselta kuulostaa se, että nyt täytyisi kaikki suojakuoret tiputtaa kerralla ja hyväksyä kaikki erilainen vain sillä vetoomuksella että olemme niin kehittyneitä. Ihmisen kehitykselle kun on vain perusteensa.

Mielestäni outo ilmiö on se että tätä luontaista valikoimista pidetään nykyisin julkisessa sanassa jotenkin vastenmielisenä, ja kyseisenlaisen toiminnan harjoittajia jollakin tapaa viallisina.

Sanotaan että ihminen saa valita kenen kanssa on tekemisissä. Siis sanotaan. Sitten on nämä julkilausujat jotka suureen ääneen toitottavat että suvaitsemattomissa on jotakin vikaa, ja samalla eivät suvaitse suvaitsemattomia. Eikös tämä sodi hieman itseään vastaan? Nämä julkipuhujat siis hyväksyvät ulkoiset vaikutteet, ja eri kulttuurien edustajat, mutteivät hyväksy omaa kansaansa jotka vastustavat näitä ryhmiä.

Väite että suurin osa maailman ongelmista johtuisi suvaitsemattomuudesta on mielestäni hatara. Väitteen takana seisojat elävät omassa idylisessä maailmassaan joka todellisuudessa ei toteudu kun heidän omassa päässään. Ihmiselle on luontaista ryhmäytyä, ja ihmiselle on luontaista etsiä itselleen johtajaa. Näin ihmiset toimivat. Ja ihmisille on myös luontaista kuunnella johtajaa joka yleensä määrittelee mikä on suotavaa ja mikä ei, ketkä kuuluvat ko. ryhmään ja miten siihen voi päästä osalliseksi.

Se että ihmiskunta olisi jossain vaiheessa vapaa suvaitsemattomuudesta ja syrjinnästä on mahdoton ajatus, sillä ajatuksen toteutuakseen ihmisten tulisi olla yhtä suurta joukkoa, ei siis kansaa vaan joukkoa, vailla johtajia jotka järjestäisivät vastakkainaasetteluja, kaikilla tulisi olla samanlaiset resurssit käytössään, estääkseen vastakkainasetteluja, kaikkien kulttuurin tulisi olla sama, estääkseen vastakkainasetteluja, ja kaikkien uskonnon tulisi olla sama, estääkseen vastakkainasetteluja.

Ihmiselle on luontaista pitää omasta ryhmästään kiinni ja puolustaa sitä muuttujia vastaan. Toki kehityttävä on, ja mentävä eteenpäin, mutta miksi tästä luontaisesta ominaisuudesta on tehty tuomittavaa ja vähintäänkin sairauteen rinnastettavaa?