sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Politiikkaa ja politrukkeja

Monet ovat varmastikin seuranneet Krimin tilanteen kehittymistä ja ajattelinpa nyt sitten työntää lusikkani soppaan.

En varsinaisesti aio puuttua tuohon Krimin kriisiin vaan uutisointiin ja yleiseen asennoitumiseen Venäjää kohtaan tässä asiassa. Kun seuraa valtamedioiden maailmanlaajuisesti maalaamaa mielikuvaa venäjästä herää vääjäämättä mielikuva menneestä, menetetystä suuruudesta, siitä Venäjästä joka joskus oli jotakin. Monessa yhteydessä on tullut selväksi kuinka länsimaat yrittävät sivistää takapajuista ja haparoivaa Venäjää.

Tämä asennoituminen saattaa mielestäni osoittautua kohtalokkaaksi monelle toimijalle. Sillä mielestäni ulisi vähintäänkin kunnioittaen muistaa että puhumme maailman toiseksi suurimmat asevoimat maavasta maasta. Myöskin sotilasmahdin todellinen ruumiillistuma on varmastikin vielä näkemättä sillä Venäjän ollessa todellinen supervalta oli sillä yksi ja ainut tapa jakaa omaisuuttaan: Kaikki kärrättiin Moskovaan ja sieltä jaettiin muualle Venäjän hallintoalueella. Tämä on varmstikin luonut myös tilanteen että jossakin Moskovan lähikylissä on melkoisia ase-, ja räjähdearsenaaleja.

Myöskin Tulisi mielestäni muistaa Venäjän tapa käydä sotiaan, mikä toistuu läpi jokaisen sotatoimen jota Venäjä on tehnyt ja jonka valtion päämiehet pystyisivät varsin nopeasti toteamaan jos he viitsisivät todella historiaa lukea.

Venäjä todistaa taistelu taistelun jälkeen yhden asian sotahistoriassaan: voittaja määrittelee oikean ja väärän.

Venäjä on useissa sodissaan hakenut oikeutuksen hyökkäyksilleen itse tekemällään provokaatiolla. Ja jatkaen tätä massiivisella propagandalla luoden epäilyksen varjon kansainväliseen politiikkaan siitä kuka oikeastaan sodan aloitti.

Mikäli sodan "vikapäästä" ja "pienemmän kiusaajasta" ei ole varmuutta ei kansainväliset toimijatkaan liity mukaan taisteluun. Toinen sotilasmanööveri jota Venäjä on harrastanut sujuvasti on toisen maailmansodan aikaan suoritetut venäläistämiset. Maailmansodan lopputulos palveli venäläisiä tässä varsin hyvin.

Lopputulemalla niille alueille joissa oli tiettyä kansalaisuutta, kulttuuria ja kieltä puhuva populaatio, tarjottiin mahdollisuus kuulua samaa populaatiota edustavaan valtioon. Toki Venäjähän hoisi asian niin että se kärräsi valloittamiltaan alueelta kaikkien muiden väestönosien edustajat pois ja korvasi ne alkuperäisillä venäläisillä. Lopputulos= kaikki alueet joille tämä ehdittiin tekemään ovat, ja tulevat kansainvälisten sopimusten ratifioimana pysymään osana venäjää.

Pelottava tilastollien osiasia on se että mikäli Venäjä aikoo säilyttää suuruutensa tai luoda taloudellista vaurautta tarvitsee se sodan. Varsinaista sotaa joka saisi Venäjän kokoisen valtion teolllisuuden pyörät todella pyörimään ei ole ollut liian pitkään aikaan.

Myöskin se että Venäjä on harrastanut varsin maltillista ulkopolitiikkaa jo pitkän aikaa ei sovi yhteen Venäjän aikaisempien toimintojen kanssa mikä luokin pelottavan ilmapiirin. Muistamisen arvoinen seikka on se, että Venäjän hallinnossa vaikuttavat vielä samat henkilöt kuin hirmuhallintojen aikana, ei kaikki voi niin tehokkaasti muuttua.

Se mikä kutsuu hymynkareen jatkuvasti huulilleni on käsite Usa:n maailmanpoliisiudesta. Tämä tulee mielestäni hyvin esille "lennokki" episodissa kyseisen kriisin aikana. Mitä tässä oikeastaan tapahtui: Venäjä käski Usa:ta pysymään poissa. Venäjä kertoi kansainvälisesti ettei kenenkään tarvitse sekaantua sen ulkopolitiikkaan. Venäjä harrasti uhoavaa ulkopolitiikkaansa Krimillä. Krimillä ilmaistiin halu liittyä Venäjään vapaaehtoisesti. Venäjä ampui alas Usa:laisen vakoilukoneen Ukrainan ilmatilassa.

Kerrataanpa: Venäjä ampui alas Usa:laisen vakoilukoneen Ukrainan ilmatilassa.

Eli: Venäjä ampui lupauksiensa mukaisesti alas asiaankuulumattoman osapuolen vakoilukoneen paikassa jossa sen ei pitänyt edes alunperin olla. Ja miten asia uutisoidaan?

Venäjä uhoaa Usa:lle ja aikoo aloittaa sodan.

Kysynpä vielä kuka tässä härnää ja ketä?

4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Muistan kun ensi kertaa tapasin irlantilaisen, ja - silloin toki IRA oli vielä täydessä touhussa - hän valitteli maansa surkeaa kohtaloa sijaita röyhkeän supervallan vieressä ja kertoi tuntevansa sen takia suurta sympatiaa meitä härmäläisiä kohtaan. En sitä oikein silloin ymmärtänyt; onhan Englanti sentään sivistysvaltio verrattuna Venäjään (silloiseen Neuvostoliittoon).

Mutta jos miettii nyt, niin en oikeastaan osaa sanoa kumpi on pahempi naapuri - Englanti vai Venäjä. Toki Venäjä on agressiivinen, arvaamaton ja ailahtelevainen, mutta samaan aikaan ylimielinen, ylpeä ja yksinkertainen. Ryssä ymmärtää kun tsuhna sanoo, että nyt riittää. Englantilaisista ei pirukaan ota selvää, kun se on aina sitä "interesting"-höpinää, ja oikeasti ne ei vois olla vähempää kiinnostuneita sen sanoessaan.

Vaikka ryssillä on vaikka kuinka ja paljon ärsyttäviä piirteitä huonosta kielitaidosta alkaen, niin ne kuitenkin on koulutettu uskomaan vahvemman voimaa. Loppujen lopuksi sellaisen kanssa kyllä tulee toimeen kun on vaan varautunut siihen.

Lakeudenmies kirjoitti...

Tervehdys Kumitontulle ja kiitoksia kommenista.

En epäile hetkeäkään etteikö Irlannin tilanne Ison-Britanian kyljessä olisi vähintäänkin meidän omaamme vastaava, varsinkin kun huomioi sen tosiseikan millaista aluepolitiikkaa saarimonarkkia on harjoittanut, unohtamatta myöskään sitä millainen supervalta se on aikoinaan ollut.

Venäjän kyljessä asumisessa minusta hyvä puoli aina kaikkien taisteluiden kannalta on ollut se ettei venäjäläinen halua tapella. Venäjä haluaa ajoittain tapella, mutta venäjäläinen ei. Kaikissa sodissa on heille tarjottu vain kovin vähän vaihtoehtoja.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tuosta venäläistämisestä ei tarvitse etsiä esimerkkejä edes kovin kaukaa. Itä-Karjalassa oli vuonna 1920 väestöstä 61,4 % karjalaisia ja suomalaisia. Vuonna 2010 karjalaisia oli 7,1 % ja suomalaisia 1,3 %. Eikä se koillis-Virokaan ennen sotia mitään venäjänkielistä aluetta ollut, niin kuin nyt on.

Tässä kai suurin kysymys on tällä hetkellä, että loppuiko se Venäjän nälkä tuohon Krimiin. Pelkään, ettei välttämättä loppunut. Tuo vaan meni venäläisiltä jo pahemman kerran vittuiluksi, kun ne ottivat tuon Krimin asevoimin ja sen jälkeen totesivat, että koska Sevastopolin laivastotukikohta kuuluu heille, ei asiaa koskeva sopimus ole luonnollisesti enää voimassa. Joten Ukrainan tulisi maksaa sopimuksen mukaan saamastaan alehintaisesta maakaasusta takautuvasti 12 miljardia euroa.

Sanoisinko, että toi meni jo hieman röyhkeän puolelle.

Lakeudenmies kirjoitti...

Tervehdys Yrjölle ja kiitoksia kommentista

Tuo venäläistäminen on tietyllä tapaa nerokas tapa taata ettei alueita ainakaan toisen maailmansodan päätöslauselman mukaisesti pitäisi erottaa isäntämaastaan. Graavia ja törkeää toki, mutta tietylä tapaa nerokasta.

Tuosta maakaasulaskutuksesta mulla ei ollutkaan tietoa mutta sopii kyllä Venäjän ulkopolitiikkaan tavanmukaisesti. Nythän heillä sitten on syy valloittaa loput ukrainasta mikäli maksua ei tule, tai mieluiten sen jälkeen kun maksu on maksettu.

Voittaja määrittelee oikean ja väärän.