Seuraava teksti on toki fiktiivinen, nykymeiningin innoittama, mutta teknoligia on jo olemassa.
Vuosi 2035 Nettikäytöslain astuttua voimaan 20 vuotta sitten
Avaan tietokoneeni, ajattelin taas käydä katsomassa maailman tapahtumat.
Käynnistän internetin ja tuttu ikkuna ilmestyy jossa kehoitetaan tunnistautumaan verkkoliikenneministeriön valvontayksikölle jotta yhteys voidaan muodostaa. Asetan sormeni tutusti sormenjälkitunnistimeeni ja katson verkkokalvokameraani, valo välähtää ja tietokone miettii hetken, ruudulle tulee tuttu ilmoitus tietoliikenteen tallentumisesta valvontaviranomaisen serverille. Klikkaan viestin pois sen suuremmin siihen huomiota kiinnittämättä.
Aloitan uutisten lukemisen, ei mitään kummempaa. Avaan uuden välilehden ja vaihdan uutistoimittajaa. Ei vieläkään mitään mainittavaa. Yritän avata kolmannen välilehden ja koneen näytölle pamahtaa ilmoitus jossa sanotaan että konetta kohti on sallittu vain kaksi yhteyttä, jotta niitä pystytään valvomaan tehokkaasti. Yhteydenmuodostusyritys on kirjattu valvontayksikön koneelle, viimekuussa olin yrittänyt useamman kerran yhdistää liian monta yhteyttä ja olin sitä joutunut valvontavirastossa käydä selvittämässä. Tuhahdan, painan ilmoituksen pois ja palaan ensimmäiseen välilehteen ja etenen sieltä blogikirjoitusrintamalle, löydän kirjoituksen jossa käsitellään uutta globaaliushanketta ja yhtenäisen hyväksymisen periaatetta. Tunnen ärsyyntyväni ja koneeni näytölle ilmestyy tuttu punainen ruutu joka ilmoittaa ärsyyntymiskynnyksen ylittyneen ja selauksen sallitaan jatkua vasta kun näppäimistössä ja hiiressäni olevat anturit antavat vihreän valon. Hengitän hetken ja tasaan mieleni.
Mieti kuinka osasimmekaan aikaisemmin käyttäytyä internetissä kun kaikki oli vapaata, vihakirjoituksia, rasismia ja tappouhkauksia, se oli pelottavaa aikaa, nyt sentään kaikki verkkoliikenne tallentuu ja on julkisesti tarkkailtavissa ja kaikkien kirjoitusten yhteyteen tulee omat yhteystiedot. Mieltäni lämmittää ajatus että joku oikeasti välittää siitä kuinka käyttäydyn internetissä.
Tartun taas hiireen ja näppäilen uuden osoitteen, lähden tutustumaan naurulokin elämään, se on turvallista, blogimaailma on muutenkin aika rajatapaus, aiheuttaa nyt aikuisen miehen suuttumistakin. Kauhulla mietin kuinka joskus sitä ihmiset suuttuivat ihan avoimestikin.
Jatkan selailua vielä hetken, saaden itseni hyvälle tuulelle. Sitten menen töihin, kirjaudun työnantajani internetportaaliin ja aloitan työnteon.
2 kommenttia:
Toi scifi on sen verran lähellä todellisuutta, että puistattaa. Ehkäpä sensuurivirasto voisi vielä antaa hiiren ja näppiksen kautta pienet sähközägärit, jos lukijan pulssi nousee liikaa.
Voimia eloon Lakeuden Miehelle tv Ykä.
Kiitoksia.
Hyvä scifihän on sitä että todellisuuden ja fiktion raja venyy.
Ehkei ihan joka asiaan vain pitäisi mennä puuttumaan mutta sorkimpa nyt silti...
Lähetä kommentti